Kallen kanssa iltalenkille lähtiessäni tuohon talon vierestä aukeavaan metsään, otin reppuun mukaan kaikki damit mitä talosta löytyy. Lenkin tiimellyksessä tein Kallelle taas motivoidusti pitkän haun. Tällä kertaa niin, että kauimmaisena oli paljon (pikku)dameja ja lähempänä vain muutama (iso)dami.
Kalle ryntäsi innoissaan etsimään ja toi ensimmäisenä minulle lähimmän damin. Tämän jälkeen takaisin tuli, ikävä kyllä, kaksi kauimmaista damia yhdellä kerralla. Poika oli hamstrannut pikkudameja suuhunsa kaksin kappalein.
Olin päättänyt kahdeksasta damista etsityttää kolme, joten lähetin Kallen vielä kerran hakuun. Kalle säntäsi innoissaan etsimään, mutta yhtäkkiä pysähtyi, kääntyi ja jäi taas tuijottelemaan minua kysyvästi. Käänsin pään pois ja melko pian Kalle ryntäsi taas etsimään palaten takaisin välimaastoon jätetyn damin kanssa. Tähän oli hyvä kehujen ja palkitsemisen kera lopettaa.
Kallelle jäi hirveä palo vielä noutaa, koska se tiesi, että dameja olisi vielä vaikka kuinka paljon haettavana, mutta minäpä keräsinkin itse ihan kaikki loput damit kassiin tällä kertaa. Kerätessä huomasin, että Kalle oli välimaaston iso dami suussaan juossut kauimmaisille pikkudameille vaihtaen yhden ison damin kahteen pieneen, jotka toi minulle... hups!