Olemme palanneet parin viikon talvilomalta mökiltämme. Kevätbongailut ottivat roimasti takapakkia Kainuun metristen hankien ja -20 asteisten yöpakkasten myötä. Eilen ajelimme n. 9 h rupeaman kotiin. Täällä etelässä takapihamme on lähes auki lumesta ja krookukset kukkivat.

Loma sujui lähinnä hiihdellen ja pilkkien, mutta lisää lomakuulumisia kirjoittelen myöhemmin. Tänään iltasella lähdimme metsään kävelylle koirien kanssa, koska Kainuussa ainut etenemismuoto metsässä oli sukset. Valitettavasti hanki ei kantanut koiria, joten ne eivät päässeet ihan joka hiihtoretkelle mukaan.

Metsäpatikointimme ei ollut ihan niin rauhoittavan mukava kuin etukäteen ajattelimme. Hilda rikkoi polkuanturansa ilmeisesti lasiin. Anturassa on pitkä n. 2-3 cm siisti viilto. Verta tuli melkoisesti.

Nyt jalka on puhdistettu ja sukkaan paketoitu. Potilas yritti ensin repiä sukkaa pois, mutta parin kiellon jälkeen tyytyi pitämään sukkaa jalassa. Harmittavaa hommassa on myös, että lasi(t) ovat edelleen jossakin päivittäisen metsälenkkimme varrella. Harmittavaa on myös se, että emme pääse huomenna NOME-treeneihin, jotka oli tarkoitus reippain mielin lomailun jälkeen aloittaa.

Ikävyyksiä sattui myös mökkilomalla, sillä loman toiseksi viimeisenä päivänä eli pe 13.4. Kalle sai epilepsiakohtauksen päiväunien aikaan eli 15.28. Kohtaus oli melko kevyt. Pissat tuli kuitenkin alle.

Olin edellisenä päivänä pistänyt merkille, että Kalle käyttäytyy oudosti. Se vaikutti jotenkin poissaolevalta. Jäi aina välillä seistä jumittamaan johonkin. Myös mökkivieraamme oli huomannut asian ja maininnut Villelle, että Kalle vaikuttaa jotenkin "hitaalta".

Soittelin mökiltä eläinlääkärille jatkotoimenpiteistä. Jatkamme samalla lääkeannostuksella eli 1 tabletti aamuin illoin ja seuraamme tilannetta. Tihenevätkö kohtausvälit vai mitä tuleman pitää.

Potilaista puuttuu enää Onni, joka yleensä keväisen mökkireissun päätteeksi on kotikulmilla joutunut pää verissä nahistelemaan kulmakunnan kollien kanssa, joten sitä "odotellessa"...