Ville käväisi hetikohta taipparien jälkeen Hildankin kanssa kyyhkymetsällä. Ei ollut ampunut laukaustakaan, mutta silti saaliiksi tuli kyyhky. Hilda oli napannut kyyhkynpojan kiinni! Eikä ollut tuonut sitä Villelle... Kyyhky oli ollut tosi pieni ja niin pehmeällä otteella pidelty, että Ville oli laittanut sen puunoksalle kasvamaan. :-) Sorsastus alkoi 20. päivä. Ollaan ahkerasti käyty varsinkin iltametsällä, mutta sorsia on nähty viimeksi 19. päivä... Mihin lie sorsat tiesivät kaikota ennen jahdin aloitusta. Eilen illalla oli tarkoitus mennä veneellä Hildan kanssa sorsastamaan, mutta tuuli oli sen verran kova, että kiersimme rantoja jalkaisin. Takaisin kävellessä Hilda ilmestyi meidän eteen teeren poikasen täkkä suussaan. Joku oli, ehkä aamuvarhain, syönyt poikaselta pään ja sisälmykset. Hilda sai ylitsevuotavat kehut moisesta omatoimisesta tuomisesta! Taitaa meidän sorsakeikat ruveta olemaan tässä ellei kohta puoliin järviltä ala löytyä muutakin kuin kuikkia ja puoliksi syötyjä kanalintuja. Tuota maalinnun mehtuun alkamista kovin odotellaan. Poikueita on näkynyt melko hyvin ottaen huomioon, että kylmä ja sateinen kesä ei varmasti ollut se suotuisin pesinnälle.