1959322.jpg
Aamurusko kajastaa Itävaaran laelta. Itävaaran länsirinteet olivat ikävästi hakattu aivan paljaiksi.

3. ja viimeinen ote kirjoittamastani Kainuun matkapäiväkirjasta:

pe 26.9.2008
Yöllä oli vetänyt kirkkaan tähtitaivaan pilveen, mutta aamu viideltä oli silti pakkasta reilun kahden asteen verran.

Pakattiin aamupalat reppuun ja jo heti kuuden jäljestä aamuhämärissä käveltiin kohti meidän mökin vieressä kohoavaa Itävaaraa. Vaara oli aluksi pienoinen pettymys, koska sen länsirinteet oli raiskattu paljaiksi. Kiivettiin kuitenkin hakkuun reunaa vaaran laelle. Ihailtiin matkalla aamuruskon punerrusta. Vaaran laelta pilkotti Pistonjärvi ja aamu auringon kajo värjäsi siintävän kairan keltaiseksi valollaan. Kauaa auringon kajoa ei ehtinyt ihaillakaan, koska tasainen pilvimatto valtasi nopeasti alaa.

Astuttiin vaaran laella nuorehkoon sekametsään. Wilma sai samantien hajut. Hokasin vaakatasossa vihmovasta hännästä, että hajut on tuoreet ja linnun täytyy olla lähellä. Aikomukseni oli  mainita asiasta Villelle, mutten ehtinyt, kun alkoi tapahtua. Maasta ponkaisi samassa matkoihinsa pullea koppelo. Lintu oli sadasosa sekunnin komeasti näkyvissä, mutta katosi samassa jo puiden kätköihin. Villellä oli tällä kertaa vanha haulikko ulkoilutuksessa. Se lauloi komeasti kerran, vaikka Ville olikin heti tajunnut ampuvansa vain ja ainoastaan puita päin... EHKÄ jos Ville olisi kerennyt huomaamaan Wilman merkit tai olisin ehtinyt vinkata, niin Ville olisi ollut vaistot valmiimpana ja sen sekunnin hetkellä saanut ammuttua koppelon, kun se vielä oli näkyvissä.

Wilma innostui joka tapauksessa pamauksesta ja rynnisti vauhdikkaaseen, mutta puuskuttavaan hakuun. Cindykin innostui kovasti tällä kertaa hakemaan! Seurailtiin tovi koppelon oletettuun menosuuntaan, jos se vaikka jollain ihmeen kaupalla olisi saanut osuman ja pudonnut.

Istuskeltiin rinteessä tovi teetä hörppien ja aamupalaa mutustellen. Manailtiin samalla huonoa tuuria, mutta oltiin tyytyväisiä, että päästiin näkemään metso aivan ampumahollilla kuitenkin.

Vaaralta alas tullessa seurailtiin jonkin matkaa sen rinteen juurella kulkevaa moottorikelkkauraa. Kuultiin taivaalta kummaa, erittäin voimakasta ikäänkuin kaakatusta. Hanhia? Juolahti mieleen.
Kyllä, ilmeisestikin hanhien muuttoparvi, sillä läheiseltä rannalta joku veti pumppuhaulikolla viisi kertaa. Hanhiparvi oli hetken hiljaa, mutta jatkoi sitten kaakatustaan. Tarina ei kerro saiko ampuja saalista, vuan eppäillä soppii.

Samassa alkoi satelemaan lunta! Ensin kuin pieniä jäisiä vesipisaroita, mutta myöhemmin oikein karvahattuja. Ihanaa!

Lampsittiin takaisin mökille ja ihailtiin lumisadetta. Katseltiin miten se värjäsi pihatietä valkoiseksi. Miten ihana päätös parille metsästysviikolle olisi ollut parin tunnin reissulta viimeisenä päivänä ammuttu koppelo sekä syksyn ensimmäinen lumisade?

Sittemmin sade muuttui vesisateeksi, jota kestikin enemmän ja vähemmän koko loppupäivän ajan. Pelailtiin mökissä kimbleä, monopolia sekä laivan upotusta.

Iltapäivästä ruvettiin jo pakkailemaan hieman tavaroita ja vietiin niitä jo osittain autoonkin. Samalla laulettiin karaokea, ettei lähtö olisi niin haikea ja pakkausoperaatio raskas.
Iltahämyssä saunottiin vielä. Olipas hyistä juosta saunalta mökkiin pyyhe päällä, kun kylmät vesipisarat putoilivat olkapäille.

Täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan meille on osuneet hienot ilmat tällä kertaa näihin kahteen viikkoon. Eilinen pakkas-aurinkopäivä sekä tämän aamun lumisade kruunasivat koko homman!

1959289.jpg
Lunta tulvillaan on raikas syyssää. =)