Ihanaa, Wilma puuhastelee, kujeilee ja on taas takaisin tohkottava oma itsensä, jota pitää vähän väliä kieltää touhuamasta kaikkea älytöntä. Tosin nyt on aivan ihanaa, että se huiskuttaa hännällään kaikki alas olohuoneen pöydältä, juo letkusta vettä, kun yrittää täyttää kastelukannua sekä tulee aivan liki ja nuolla lipsuttaa naamaa... No miksi tämä kaikki Wilman touhottaminen on nyt muuttunut yhtäkkiä niin rakastettavaksi? Siksi, koska sunnuntaina näimme aivan toisenlaisen Wilman. Wilma säikäytti meidät olemalla totaalisen apaattinen. Wilma makasi vain lattialla, tuskin päätään jaksoi nostaa, hengittäen erittäin raskaasti. Mikään ruoka ei maistunut ei edes kinkun siivu taikka Frolic, jonka vuoksi Wilma normaalisti "kiipeää vaikka puuhun". Aamulla Wilma myös oksensi pariin otteeseen.

Lauantaina käytimme koiria uimassa, koska oli niin kuuma päivä, että lenkille ei ollut oikein asiaa. Illaksi lähdimme kaverimme synttäreille, ja sieltä tullessa pistimme merkille, että Wilma on jotenkin vaisu. Aamulla herättyämme tilanne oli tosiaan pahentunut yllä kuvatunlaiseksi. Ville jäi Wilman kanssa kotiin, kun lähdin Kallen kanssa treeneihin, vaikka mieltäni kaihersikin huoli, että mahtaako Wilma olla enää edes hengissä, kun tulen treeneistä takaisin.

Auton mittari näytti + 24 Kallen treeneihin ajellessa. Treenit olivat pienellä suolammella, jossa koirat hakivat vastarannalta uimalla dummyjä. Onneksi Kalle ui dummyjä hakemaan, jotta minun ei tarvinnut rämpiä kuuman suon ympäri takaisin vastarannalle kvaakkumaan houkuttelevasti ja heittelemään dummyjä koiran mielenkiinnon herättämiseksi. Kalle selkeästi ajatteli minun parasta! Lopuksi sain vielä virkistävän kosteutuksen Kallen ravistellessa itsensä viimeisestä noudosta kuivaksi aivan minun vieressä. Treenit oli kaikenkaikkiaan oikein mukavat, vaikka mieltäni huoli kaihersikin.
Sain Sarilta Wilmalle ensiapulääkkeitäkin mm. kivennäistä. Sainkin kotiin tullessa Wilman juomaan kivennäistä sisältävää vettä sekä syömään yhden särkylääkkeen. Wilma oli hieman paremmassa kunnossa jo, kun tulin treeneistä. Iltaan mennessä Wilma oli onneksi palautunut takaisin normaaliksi. Hieman ihmetyttää, että mistä ihmeestä mahtoi olla kysymys? Itselle tuli ensin mieleen kohtutulehdus tai maksan- tai munuaisen vajaatoiminta tms. Wilmalla on keskiviikkona eläinlääkäri nivelpistoskuurin vuoksi, joten pitää konsultoida eläinlääkäriä. Lisäksi täytyy keskustella kannattaneeko Wilmalle enää niitä piikkejä antaa...

Käytimme tänäänkin koiria uimassa ja pulahdimme jopa itsekin melkoisen kylmään veteen! Enpä muista, koska olisin viimeksi näin aikaisessa vaiheessa päässyt talviturkista eroon!

Kalle on ollut tänään meillä tasan kolme kuukautta. Jostain muistan kuulleeni, että koiran suruaika olisi juuri tuo kolme kuukautta. Eli tämän jälkeen, jos Kalle tapaisi entisen perheensä, niin se todennäköisesti lähtisi mieluummin meidän matkaan kuin heidän. Eli pikkuhiljaa Kallekin alkaa pitää tätä omana kotinaan. Hyvin Kalle on jo kotiutunut ja oppinut Wilman metkujakin. Pihakeinussa istuttaessa Kalle punkee viereen istua pönöttämään. Siinä me sitten pihakeinussa törötetään kaikki neljä.


Wilma ja Kalle ehtivät ensimmäisenä veteen!


Sorsaemo johdatti melko rohkeasti poikueensa kahden metsästysnoutajan lähettyville...