Musta "möykky" kuvassa on Wilma, joka pe 16.3. polskutteli suvereenisti jäiden keskellä kuten parhaanakin kesäpäivänä. Jäät eivät haitanneet avantouimaria, vaan niitäpä oli välillä hauska rouskutella! Nana katseli ihmeissään vierestä ja suostui hieman vain kahlailemaan.
Kylläpä on viikon vaihteen sekä alkuviikon pidellyt poikkeuksellisen hienoja ilmoja näin maaliskuussa. Eilen oli 17 astetta lämmintä! En kehdannut talvitakki päällä käydä töiden jälkeen kaupassa, vaan takki oli jätettävä autoon ja aivan paitasillaan kuljettava. Olipa outoa näin talven jälkeen. Sitähän tunsi itsensä aivan alastomaksi.
Työtkin taas alkoivat viikon talviloman jälkeen. Lomaa vietettiin Turussa pilkkien, risteillen ja haravoiden. Tämän talven pilkkikausi jäi todella tyngäksi! Ensin ei tullut jäitä ja kun ne vihdoin tulivat, niin menivätkin saman tein. Tämän talven osalta pilkkivehkeet lyötiin naftaliiniin ti 20.3. Säkylän Pyhäjärven pilkkireissun päätteeksi. Eli noin kuukausi tavallista aikaisemmin. Turusta kotiin palattua luulimme, että haravointiurakka alkaa täälläkin, mutta täällähän oli vielä lunta ja märkää...
Viikonlopun aikana bongasimme jo leppäkerttuja sekä sitruuna- ja nokkosperhosia. Säkylässä näimme myös n. 60 joutsenen parven pellolla sekä kurkia. Kevät tulla jollottaa. Tosin uskon, että saamme vielä lunta ennen vappua.
Tähän loppuun "Turun murren" fanina Heli Laaksosen runo, joka sopii näin työhön palanneen fiiliksiin:
Aik
Joskus mää makka liikkumat paikalan
ja koita olla oikke hilja
ete aik huomasis munt
ja ruppeis viuhtoma taas ettippäi
ja vaatima munt ja fölisäs murhettuma.
Eilä aamuste see onnistus.
Mää kattosi vaam peito ravost
ja oli nii hiljaksis
et aik luul ete mää ol
viäl kottinkan tullu
ja munt naurut
ko see ol nii levotoine
komppas mu laatikoi
avo kaapei
polt tupakki
ja koit saar aikattas kuluma.
Kyl see munt siält sit löys.
Ketä nyy jaksa iankaikem paikalaska maat.
(Kirjasta Maapuupäev - Heli Laaksonen ja Jan Rahman)