Pidennetty viikonloppu vierähti Turussa mukavasti. Lähdimme jo torstaina illalla Villen töiden jälkeen Turkuun ajelemaan.
Perjantaina ohjelmassa oli viime kerralla kaadetun puun risujen vientiä kaatopaikalle. Risut jäivät viimeksi viemättä, kun kaatopaikka ei olekaan, kun joka kuukauden ensimmäinen lauantai auki! Vesisateessa vietiin kaikenkaikkiaan kuusi peräkärryllistä risuja ja hommassa vierähti kokonainen työpäivä.
Lauantai valkeni onneksi hieman aurinkoisempana. Työleiri jatkui rikkaruohojen kitkennällä, risusilpun haravoinnilla ja erittäin pitkäksi päästetyn nurmikon niitolla. Tässä voi kyllä sanoa, että työ tekijäänsä kiittää. Oli ilo silmälle nähdä mikä upea puutarha kaiken sen heinän keskeltä taas paljastui. Lauantai-ilta vierähti mukavasti Villen kummisedän kanssa iltaa istuen.
Sunnuntainakin oli vähän vielä työleiriä jäljellä. Heittelimme mm. halotut puut sisälle kellariin. Ehdimme kuitenkin Vehmaalle illaksi kalaan. Ilta oli mitä mainioin sään ja saaliin puolesta. Molemmat saimme mukavasti haukea, Villen hauet olivat vaan suurempia. Viime viikolla ostin uuden Nils Masterin "tyttövärisen" uistimen ja sain sillä heti kaksi haukea!
Näimmepä Turussa myös kummityttö-Marttaa (3 kk), joka olikin kovasti kasvanut. Oli ihana nähdä tytön hymyilevän ja hieman tuo yritti jo jotain juttujakin kertoa "öö-ööö-ööö". Vietiin Martalle tällä kertaa "koira-aiheinen" tuliainen; Fisher Price omena -purulelu.
Turussa oli outo olla ilman Wilmaa. Wilma on yleensä järjestänyt kaikenlaista ohjelmaa. On aina mm. pitänyt muistaa ottaa voi pois pöydältä, koska kielloista huolimatta Wilma on käynyt kurkottelemassa pöydälle ja lipasemassa herkullista voikasaa. Wilma on myös aina aamulla käynyt ensimmäiseksi herättämässä Kalle-papan hyppäämällä Kallen oven auki ja käyden tökkimässä päällään Kallen hereille ellei hän herännyt jo rysäykseen mikä oven avaamisesta kuului.
Saa nähdä keksiikö pikku-Kalle mitään omia Turun metkuja. Ainakin sekin osaa jo istua tönöttää Kalle-papan jaloissa ruokapöydän ääressä, koska sieltä saa takuuvarmasti herkkuja, vaikka kielletty on antamasta...
Turussa alkoi mennä kovasti Kallet sekaisin, joten piti jotain keksiä Kallejen erottamiseksi. Villen isä onkin tästä lähtien joko iso-Kalle tai Kalle-pappa ja koiruus on mikäpä muukaan kuin pikku-Kalle.
Kotiin palasin maanantaina kun olin ensin vienyt Villen sotimaan. Ville on jo toista kertaa kertaamassa, edellisestä kerrasta on kymmenisen vuotta aikaa. Sanotaan, että eikö Ville oppinut kerrasta eikä edes toisesta, mutta onko Ville niin särmä, että ne haluaa sen aina vaan uudestaan mukaan remmiin? =) Tämän kertainen kertausharjoitus on osa pääsotaharjoitusta. Viikko vierähtää siis sotaleskenä...
Arviolta n. nelikiloinen hauki nappasi Villen vieheeseen hanakasti. Tämä yksilö päätyi pakkaseen ja sieltä aikanaan pikku-Kallen ruoaksi ja yksi pienempi otettiin talteen, jotta Kalle-pappa sai maistipalaa pannulla käristettyjen haukifileiden muodossa. Tulipa fileitä itsekin maistettua ja hyvää oli!
