Tänään aamulla kävin siskoni kanssa vetämässä kolme reilu 500 m jälkeä. Kaupan pakastealtaan "verilättyveren" sijasta meillä oli ensimmäistä kertaa käytössä ihka oikeaa hirven verta.
Vedettiin jälki Kallellekin, vaikka se aamulla olikin kohtauksen saanut. "Väliajat" Kalle on kuitenkin normaali pirteä itsensä, joten mielestäni ei ole mitään syytä, ainakaan tässä vaiheessa, rajoittaa Kallen harrrastustoimintaa. Varsinkaan, kun en kohtauksissa ole havainnut mitään yhtäläisyyttä siihen, että Kalle saisi kohtauksia vain esimerkiksi rankkojen liikuntasuoritusten jälkeen.
Aamusumussa jälkien vetopaikalle ajellessa näimme metsätiellä isohkon mötikän. Samassa äkkäsin, että se on vanha ukko metso, joka siellä paseeraa. Saimme ihailla sen tepastelua hetken ennen kuin se köpötteli metsän suojaan ja sieltä sinkosi siivilleen. En olekaan tässä meidän talon lähettyvillä olevassa metsässä ennen metsoa tavannut.
Iltapäivällä kävimme koiruuksien kanssa jäljestämässä n. 5 h vanhat jäljet. Kalle jäljesti omansa ensimmäisenä. Ensimmäinen osuus ennen kulmaa jäljestettiin pääsääntöisesti maavainuisesti jäljen päällä hieman sivuille risteillen.
Kalle pysyi jäljen päällä hyvin ensimmäiseen vaikeaan osuuteen asti. Jälki kulki vesiojan yli ja tässä kohtaa Kalle teki hukan, koska oja ylitettiin muutama metri jäljen sivussa, ja ojan jälkeen Kalle jatkoi jäljen sivussa suoraan eikä huomannut ojan jälkeen tulevaa kulmaa (huomasin tässä vaiheessa, että kulma olisi kannattanut tehdä hieman kauemmaksi, eikä ihan vesiojan jälkeen...). Vinkkasin Kallelle hieman missä jälki menee. Ensimmäinen kulma siis löytyi, jonka jälkeen matka jatkui jäljen päällä pysytellen toiselle kulmalle asti.
Toinen kulma nuuhkaistiin ja matka jatkui suoraan jäljen päällä. Taas oli vesioja ylitettävänä. Tämä oja ylitettiin aivan jäljen päältä ilman mitään ongelmia. Loppumatka sujui hieman jäljen päällä seilaten suoraan kaadolle asti.
Tällä kertaa kaatona oli hirmuinen hirven jalka! Kalle nuuhki jalkaa tarkasti ja kuopsutti sitä hieman tassullaan. Kun kehuin Kallea se nappasi ison jalan suuhunsa ja paseerasi tyytyväisenä minun ympärillä jalkaa esitellen. Annoin Kallen elvistellä jalan kanssa tovin kehuen sitä ja sen jälkeen otin jalan itselleni.
Seuraavana jäljestysvuorossa oli siskoni kultainen Cindy. Tämä taisi olla Cindyn neljäs mejästyskerta ja ensimmäinen näinkin pitkä, vanha ja kaksi kulmaa sisältävä jälki. Ensimmäiselle kulmalle mentiin hienosti, mutta ennen toista kulmaa koirasta huomasi selvästi, että jäljestysinto hieman hiipui. Molemmat kulmat ja kaato kuitenkin löytyi, joten hienoa työskentelyä Cindyltäkin.
Viimeisenä jäljestämään pääsi hätähousu & höyrypakkaus Hilda. Jäljen alku nuuhkaistiin ja tiedettiin heti mistä on kysymys ja mihin suuntaan mennään, vauhdilla. Ensimmäinen osuus jäljestettiin aivan jäljen päällä suoraan kulmalle.
Makuun nuuhkimisen jälkeen Hilda ikäänkuin luuli, että jäljestys loppui nyt tähän. Se rupesi pyörimään jäljen sivussa, mutta jatkoi nuuhkimista "jälki"-sanan kuultuaan. Matka jatkui taas jäljen päällä seuraavalle kulmalle. Tämän kulman jälkeen Hilda olisi halunnut jatkaa suoraan rinnettä alas (jälkeä vetäessä kävin kurkkaamassa ilman sientä, että pääseekö rinteestä alas, mutta palasin takaisin!). Palautin Hildan takaisin jäljelle.
Loppu jälki porskutettiin määrätietoisesti kaadolle asti. Siellä Hilda otti kuitenkin hieman ilmavainua kaadon sivuitse ja meinasi ensin mennä ohi (liekö olisi taas minun hajuja seurannut?!?), mutta kääntyi kuitenkin voimakkaan hajun kiinnostamana takaisin ja löysi hirven jalan. Hirven jalkaa haisteltiin tarkasti ja sen jälkeen sitä yritettiin ottaa suuhun, mutta oli ilmeisesti liian painava kantaa. ;)
Kännykällä räpsäisty kuva Kallesta ja mellevästä hirven sorkasta. Hiemanko poju oli ylpeä löydöstään. ;)
