Ihan ensimmäiseksi kiitos Helille ja Petterille sykemittarista, jonka Ville sai. Polar on ollut käytössä, eikä ottanut mun mittarista häiriötä, niinkuin epäilitte. Eilen mittarit olivat juoksulenkillä mukana. Korkeimmillaan sykkeet kävi Villellä n. 170 ja mulla 164!

Lauantaina 8.7. olimme Jasminin, Elinan ja Juhan kanssa Korkeasaaressa. Ajoittaiset sade- ja ukkoskuurot haittasivat muuten niin mukavaa reissuamme. Ensimmäistä kertaa näin lumileopardeista muutakin kuin tassun vilahduksen tai heiluvan hännänpään. Jasmin tykkäsi katsella eläimiä. Varsinkin vapaana kulkevat hanhet olivat hänen mieleen. Myös kuvassa olevan hylkeen laiskanpulskeaa touhua oli Jasminin mielestä hauska seurata. Kuvia Jasminista Korkeasaaressa löydät kuvasivuilta http://family.webshots.com/album/552599753adnIXk?start=36.

Villekin selvisi viikon työmatkasta Saksasta ehjin nahoin takaisin koto-Suomeen. Jotakin oppiakin oli kuulemma tarttunut matkaan.

Sunnuntaina 15.7. olimme Turussa nimenantojuhlassa. Kummityttömme nimeksi paljastettiin Enni Karoliina. Juhla Käsityöläismuseon kahvila Kisällissä oli oikein lämminhenkinen ja rento.

Nana, Wilma ja Onni voivat hyvin. Onni on pyydystellyt kovin päästäisiä; ei ole ainakaan vielä tuonut onneksi yhtään kotiin näytille. Koirille olemme antaneet aitoja luita. Saimme luut kaverilta, joka raakaruokki (BARF) koiraansa, joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan vanhuuden vuoksi (sydän ja keuhkot eivät enää kestäneet). Luut ovat tyttöjen suurinta herkkua. Wilma ei normaalisti pahemmin välitä kaupan puruluista, mutta tuollaista isoa luun mötikkää se jaksaa kalvaa tunnista toiseen. Nyt luut on loppu, mutta täytyy ehdottomasti käydä ostamassa lisää!