Syötiin muuten se tavi, josta viime bloggauksessa kerroin. Emme ole aikaisemmin tavia maistaneetkaan. Tosi pienihän se on, mutta sitäkin herkullisempi. Saimme siitä erittäin makoisat herkkupalat kera omasta rinteestä poimittujen puolukoiden. Tänään olimme taas veneellä meloen sorsalla. Aluksi tuuli melkoisesti tehden isohkon aallokon, mutta onneksi illan edetessä tuuli tyyntyi ja oli melko tyven ilta jälleen kerran. Tällä kertaa ei näkynyt ainuttakaan sorsalintua. Ainoastaan pari kuikkaa lensi ja ui vierestä. Hilda oli niin innoissaan, että se oikein tärisi, mutta ei päästänyt ääntäkään. Vaikka sorsia ei näkynytkään, niin sorsapassi oli varmasti upein missä olemme ikinä olleet. Meloimme suoruovikon reunaan hetkeksi passiin ja hörpimme muutaman kuksallisen kahvia. Huomasimme poron harjun rinteellä käyskentelemässä! Takaisin meloessa erämaajärven piisami näyttäytyi meille!