Päätimme yhdistää Kallen synttäritreffeihin pilkkiviikonlopun Säkylässä, joka samalla oli mun synttärilahja Villelle. Vuokrasimme viikonlopuksi mökin, jossa olemme vierailleet muutamana talvena aikaisemminkin.

Perjantaina ehdimme nauttimaan Säkylän Pyhäjärven jäälle auringonlaskusta. Kairasimme kaksi reikää, josta saimme parissa tunnissa n. 80 kalaa! Suurin osa kiiskiä, mutta joukossa myös ahvenia ja muutama särki. Kalaa tuli niin paljon, että se häiritsi auringonlaskun ihailua ja lämmikkeen juontia. ;)

Lauantaina huristimme Ulvilaan velikolmikon 6-vuotissynttäritreffeille. Treffit alkoivat koirien ulkoiluttamisella metsäautotiellä. Hilda oli ihmeissään, kun koiria ja varsinkin innokkaita uroksia hyöri ympärillä. Eniten Hildaan taisi tykästyä toinen Kallen velipojista sekä Veeti-flatti. Hienosti pikkuneiti kuitenkin luovi innokkaan joukkion mukana, vaikkei vielä osannutkaan uroksia komentaa.

Ulkoilun jälkeen kokoonnuimme meille varattuun agilityhalliin. Teimme ensin pihalla lumisateessa Kide-veljen emännän ohjaamana NOMEa, johon Hildakin osallistui. Hieman keskittymisvaikeuksia Hildalla oli, kun olisi pitänyt kaikki äänet ja liikkeet tarkkailla, kuka tekee ja mitä tekee... Hilda selviytyi harjoitteista kuitenkin hyvin, vaikka hieman epäilinkin hakeeko se lumikumpareen takaa, kun ei näe damia. Tiina pyysikin minua luottamaan enemmän Hildan kykyihin. ;) Ville ohjasi Kallea ja teki erittäin hienon linjaohjauksen. Eteen -vahvistus tuli juuri oikeaan aikaan ja Kalle haki muistidamin eikä hämäykseksi heitettyä markkeerausta, joka haettiin vasta ohjauksen jälkeen. Hienoa, meillä onkin uusi ohjaaja tiedossa Kallen tuleviin NOME-kokeisiin. ;)

NOME:n ja makkaranpaiston jälkeen oli vuorossa agilityä, jossa oli veljestenvälinen kilpailu. Radan ohjasi viestityylin ensin isäntä ja sitten emäntä. Kaikilla muilla sujui rata mallikkaasti, mutta meidän suoritus oli varsinainen rävellys. Huomasi, että kokemus se on joka tässäkin lajissa jyrää. :) Ville aloitti vahvasti esteet ja putkikin meni suoraan oikeasta päästä sisään, mutta takaisin tullessa, kun aidat hypättiin takakautta kiertäen alkoi sekoilu. Viimeiseksi piti vielä hypätä pöydälle maate. Kalle olisikin hypännyt, mutta Ville steppasi edessä ja ihmetteli, että missä se koira on! Minun suoritus oli vielä katastrofaalisempi. Huiskin kädellä sinne tänne ja Kalle hyppäsi korkealle joka kerta, kun käsi osoitti tai kuului hyppy. Erästä kanssakilpailijaa lainatakseni koira teki KAIKKI mitä pyydettiin. ;) Kaikista hauskinta (hirveintä...) oli katsoa suoritusta jälkikäteen videolta. Villeltä ja multa puuttui vaan pellepuvut, niin hassunhauska ohjelmanumero olisi ollut täydellinen! ;) Voi Kalle parkaa, on sillä meissä kestämistä!

Erittäin mukavan ja puuhakkaan päivän jälkeen koirat pääsivät lepäämään ja kaksijalkaiset saunomaan ja syömään. Taas oli niin huikaisevan hyvät järjestelyt ja herkullinen riistaruoka maukkaine alkupaloineen sekä jälkiruokineen, että ei voi muuta kuin nöyrin mielin isosti kiittää isäntäväkeä! Siis: ISO KIITOS!

Ajelimme yömyöhällä kauheassa tuulessa ja lumentuiskeessa takaisin mökille. Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kävimme vielä aurinkoisessa nollakelissä pilkillä. Onneksi tuuli oli öisestä hieman laantunut, vaikka melko kova vielä olikin. Saaren suojassa tuuli ei onneksi haitannut ja pilkkiminen oli erittäin nautinnollista.

Takana siis erittäin onnistunut viikonloppu! Onni-kissakaan ei pistänyt yhtään pahaksi, että joutui olemaan talonvahtina mun kotiväen hoitamana, koska tuliaisiksi tuli pussillinen ahvenia, joista riitti vielä annoksia pakkaseenkin.



Kalle nappasi jäällä makoilevan pilkkivapani kesken kalan nostamisen suuhunsa ilmeisesti pienenä vihjeenä, että hänkin voisi olla avuksi.

Kaikki seitsemän koiraa (kolme kultaista, kaksi flattia, australian terrieri sekä hmm...pitkäkarvainen saksanseijoja/munsterinseisoja tms.) olivat koko lauantaipäivän sulassa sovussa. Veljekset mahtuivat jopa agipöydälle yhdessä poseeraamaan ja porkkanakakku maistui synttärikolmikolle treenien jälkeen. Isomman kuvan synttäripojista saat tästä linkistä. Pojat ovat tahattomasti samassa järjestyksessä kuin agipöydälläkin eli Kide, Kalle ja Paavo.



Sunnuntaina aurinko lämmitti erittäin mukavasti, kun vain löysi tuulettoman paikan saaren suojasta. Hilda rouskutteli jäisiä kiiskiä... Koirat innostuivat myös välillä painimaan keskenään!