Metsästyskausi tuli avattua eilen kyyhkystyksellä. Pirteinä ylös sängystä pyhäaamuna klo 04.45. Passipaikoilla vierasluvilla kahden Villen työkaverin ja Kallen kanssa kukonlaulun aikaan. Hilda sai jäädä kotiin, jottei se vaan lämpimän riistan makuun päästyään kieltäydy kylmästä riistasta. En tosiaan halua näiden kaikkien riistaongelmien lisäksi uusia itseaiheutettuja ongelmia juuri ennen taippareita!
Kyyhkyreissumme oli varmasti onnistunein mitä tähän asti on ollut. Aluksi värjöttelimme toimettomina vain + 7 asteen lämmössä kyyhkysten puuttuessa. Rupesimme lämmikkeeksi Villen kanssa kaivelemaan kaffetta repusta. Se kun yleensä auttaa lintupulaan, eikä kaffen tuoksu pettänyt tälläkään kerralla. Kun Ville sai kaffekipon kouraan, eikä ollut ase valmiina, niin jo yksinäinen kyyhkyreppana laskeutuu kauniisti Villen edestä kuville. Siinä se ihmetteli onttoja ystäviään, jotka eivät puhuneet eikä pukahtaneet, napottivat vaan paikallaan puidussa ohrapellossa. Olimme sopineet, että maahan ja laakaan ei ammuta, joten Ville tihtaili kyyhkyä siinä toivossa, että ehtii ampua sen, kun se pomppaa ilmaan. Kauden ensimmäinen kuti ei ollut kuitenkaan herkässä, hyvä niin, sillä Metsästäjäliitto suosittelee säästämään yksittäiset ja kaksittaiset kyyhkyt vielä viikon verran.
Kyseinen höppänä-kyyhky olikin ainut, joka kuville laskeutui tai edes niistä kiinnostui. Aloimme jo epäilemään, että kuvat toimivat vain karkotteena, koska mitään ei tapahdu. Olimmehan edellisenä päivänä nähneet samoilla paikoilla satakunta kyyhkyä pörräämässä. Nyt parvet näyttivät lentävän läheiseen metsikköön, josta kadehdittavasti kuului tasaisin väliajoin pum, pum.
Vaihdoimmekin strategiaa ja otimme kuvat pois. Hyvä päätös, sillä sen jälkeen metsikössä hiljeni ja kyyhkyt pyrkivät meidän puille. Nyt meidän suunnalta kuului pum, pum ja Kalle pääsi hakuhommiin. Villen työkaverit olivat tyytyväisiä Kallen toimintaan, mutta itse emme. Kalle olisi pystynyt paljon parempaan. Nyt se jostain syystä tarvitsi melko paljon apua. Sen haku puidulla pellolla oli ponnetonta kyselyä ja vain muutaman kymmenen metrin etenemistä. Itse asiassa Kalle haki nyt paljon paremmin ryteikössä kuin avopellolla!
Hienosti lähes kaikki linnut tulivat kuitenkin talteen, joten hienoa työtähän Kalle teki. Vain yksi lintu, varis, joka olisi tarvittu Hildalle treenilinnuksi, jäi löytymättä. Ville pudotti variksen joen (ison ojan) toiselle puolelle puimattomaan viljapeltoon (Kalle ei nähnyt pudotusta). Viime vuonna Ville ampui samaiselle puolelle kyyhkyn, jonka Kalle haki ohjauksella joen yli talteen. Sain Kallen ohjattua joen ja sen valtavan penkan yli viljapellolle, mutta eteneminen viljapellolla oli vain muutaman metrin eikä Kalle saanut hajua linnusta. Yritin muutamankin kerran, mutta ei, niin ei. Samaan syssyyn tipahteli lintuja pitkin peltoa ja Kallekin oli jo livahtanut toiselle puolelle jokea, joten otimme välissä muita lintuja, ajatellen, että kiljun sitten lopuksi "eteen, eteen", enkä rääynnälläni pilaa koko jahtia. Varis ei löytynyt kuitenkaan lopuksikaan, vaikka kiersimme maata pitkin joen toiselle puolelle hakemaan. Kalle teki pellolla hienoa hakua, mutta minne lie varis "kaivautunut". Kalle oli jo yhden variksen tuonut, joten tuskin se sitä noutamatta jätti, vaikka olisi löytänytkin.
Kyyhkystyksen jälkeen kävimme paistelemassa makkarat laavulla, jossa miehet saivat kuningasajatuksen tulla iltapäivällä uudestaan. Parin tunnin käväisy kotona, Hilda mummulaan hoitoon ja takaisin passiin.
Ei olisi kannattanut, sillä iltapäivällä emme saaneet yhtään kyyhkyä, eikä kyyhkystäessä kasvanut muu kuin hiki ja veetutus. Siinä missä aamulla joutui hieman värjöttelemään, niin iltapäivällä (varmaankin vähintään + 26 auringossa) oli tuskaisen kuuma naamio kasvoilla. Pellolla oli tuliapuna pari muuta miestä, joista toinen oli vakaasti päättänyt laittaa liikkumattomat kuvat pellolle, vaikka kerroimme, että ne vaan karkottavat linnut. Yksikään kyyhky ei pyrkinyt meidän luokse vaan kiersi meidät kaukaa ja korkealta. Ei auttanut, vaikka kuinka kaatoi kaffetta kuksaan. No, onneksi mieltä ja makunystyröitä lämmitti aamujahdissa saadut kyyhkyt, eilen koirien kanssa sienestetyt kanttarellit sekä Villen työkaverin maasta vasta nostetut potut!
Kalle elementissään.
