Jos Kallen edellistä kohtausta olimme osanneetkin jo odotella, niin viimeisin tuli ihan puskista vain n. kuukausi edellisen jälkeen. Olimme keskiviikkona puolen päivän korvilla huristelemassa pohjoisesta etelään käymään. Puolisentoista tuntia ajettuamme eli kymmenisen kilometriä ennen Kajaania vitostiellä havahduin takapaksista kuuluvaan louskeeseen. Arvasin heti, että Kallen suu louskuu ja se on kohtauksen kourissa!

Ville meinasi hädissään pysäyttää heti 5-tielle, mutta koukkasi kuitenkin seuraavasta tienhaarasta hieman rauhallisemmalle tielle, jos Hilda tai Kalle sattuisi vyörymään autosta ulos, niin emme olisi ihan niin vilkkaan tien reunassa. Hilda oli autossa kuitenkin aivan rauhallisena. Odotti, että sain sille remmin kaulaan ja pyysin sitä tulemaan takaluukusta ulos.

Kalle pötkötti takatilassa jalat kouristellen. Ei onneksi jytkyttänyt ylös alas, vain jalat olivat "krampissa". Koiruus oli selkeästi tajuissaan. Suusta valui kuolaa ja pienet pissat tuli autotäkille.

Kohtaus ei kestänyt kauaa ja oli ns. kevyt. Käytimme koirat kävelyllä ja matka jatkui kohtauksetta kotiin asti.

Soitin tänään eläinlääkärille. Tilannetta seurataan. Mikäli kohtaukset rupeavat tulemaan nyt kuukauden välein, niin on olemassa jokin yhdistelmälääke, jonka voi lisätä Kallen nykyiseen lääkeannokseen...