Ensimmäisellä passipaikalla oli taianomaisen kaunista...

Pakkasia on pidellyt jo ennen joulua ihan tälle viikolle asti. Nyt onneksi paukkupakkaset ovat lauhtuneet, tänään lämpömittari näytti enää - 5. Sehän tuntuu jo ihan kesältä - 20 asteen pakkasien jälkeen!

Sunnuntainakin (10.1.) pakkanen paukkui kahdenkympin kieppeillä, kun aamuvarhain lähdin Kallen kanssa ajelemaan fasaanijahtiin. Ville käänsi peitonalla kylkeä, koska oli liian kylmä lähteä kavereiden kanssa jänismetsälle... Onneksi päivän mittaan pakkanen lauhtui - 14 eikä ollut ollenkaan liian kylmä, ei koiralla eikä ihmisellä.

Fasaanijahti oli Kallen ja minun ensimmäinen yhteinen. Arvata siis saattaa, että minua jännitti aivan suunnattomasti edellisenä iltana. Manailin taas, että joka paikkaan sitä itsensä pitää ilmoittaa... Turhaan jännitin, sillä kaikki sujui ihan hyvin. Ensimmäiselle passipaikalle ei tullut kuin kolme fasaania, joista Soma haki yhden ja Kalle kaksi. Seuraavalle passipaikalle tuli muutama enemmän. Kallen haku vain hieman takkusi. Jos se ei nähnyt mihin fasaani putosi, niin niitä ei tahtonut löytyä. Jouduimmekin tekemään kovasti jälkihakua alueella, jotta saimme kaikki linnut talteen. Kolmannelle passipaikalle ei tullut yhtään lintua. Kiersimme kuitenkin rantaa/metsää jahdin jälkeen ja Kalle vainusi sieltä kolme fasaania talteen.

Jahti oli siis kaikkinensa erittäin onnistunut ja mukava! Ruokien lisäksi saimme vielä kotiin viemisiäkin. Pääsimme siis ensimmäistä kertaa fasaanin makuun, ja kylläpäs siitä valmistuukin maukas paisti!


Jahdissa olin niin tohkeissani, etten huomannut Kallesta napata ollenkaan kuvaa fasaanisuussa, vaikka tarkoitus oli. Tämä kuva on myöhemmin kotipihalla lavastettu.