Wilma on ollut todella väsynyt. Yleensä se on ovella "hyvästelemässä", kun lähdemme jonnekin, mutta kuluneella viikolla ovella on seissyt vikisemässä vain Kalle. Se jäi ovelle vikisemään myös lauantaina illalla, kun lähdin Villen seuraksi pyöräilemään Siikalankoskelle kalaan. Minulla ei Karkkilan koskilupia ole, joten keskityin valokuvaamiseen. Siikalankoski on hienon näköinen paikka, ja vain pyöräilymatkan päässä meiltä eli pitäisi ehdottomasti hyödyntää useamminkin.
Ilta oli kalastajalle mitä parhain auringonpaisteineen eivätkä hyttysetkään vielä olleet liiemmin heränneet kiusaamaan kalastajaa. Muutamaan otteeseen Ville havaitsi matalassa vedessä kalan, liekö ahven tai hauen puikko, mutta hieman ennen kosken suvantoa, missä joki jakaantuu kahtia pieneksi matkaa, Villen vieheeseen hyökkäsi kirjolohi, mutta ei jäänyt kiinni, kävi vain pikaisesti kokeilemassa.
Siikalankoskelta pyöräiltiin vielä maalaismaisemaa ja vanhaa ratapohjaa pitkin Katlakoskelle, mutta emme kuitenkaan menneet sinne enää kalaan, koska siellä oli parkissa jo muutama auto. Siikalankoskella saimmekin nauttia olostamme aivan kahdestaan. Katlakosken kierroksen kautta pyöräretkellemme kertyi mittaa n. 13 km.
Sunnuntaina kävimme uittamassa koiria. Silloin Wilma ei ollut vanha eikä väsynyt. Hirveällä innolla järveen! Teimme myös muutamat dummyhaut molemmille karvakuonoille ja hienostihan nuo hakevat, myös Wilma. Wilman dummypalautus tapahtuu vain pienen kaarroksen kautta, riistan se onneksi tuo suoraan käteen.
Uimapaikalle kävellessä näimme metsässä vain muutaman metrin päässä metsäautotieltä korpin poikasen istumassa kaikessa rauhassa mättäällä. Takaisin tullessa korppipoika oli edelleen samassa paikassa, mutta nyt yläoksilla varmaankin emo raakkui kovasti poikastaan. Voi reppanaa, mikäköhän senkin kohtaloksi koitui, jos se oli ennen aikaisesti pudonnut pesästään eikä osannut lentää... Melko isokokoinen se kuitenkin jo oli, mutta esim. pyrstö oli vielä aivan kehittymätön.
Olemme Villen kanssa muutenkin kokeneet lähiaikoina kovasti kaikenlaisia luontoelämyksiä. Viimeksi Turusta kotiin ajellessa Leppäkorven pellolla näimme ketun ilta-auringossa jahtaavan variksia yms. Linnut aivan selvästi kiusoittelivat ketun kanssa. Päästivät aivan lähelle ja sitten lehahtivat jonkin matkaa ja jäivät taas pellolle odottelemaan kettua. Kettu pisti välillä maaten aivan kuin sitä ei yhtään enää kiinnostaisi ja sitten taas ryntäsi kohti lintuja!
Eilen illalla näimme meidän pihalla lepakon singahtelevan pihavalon ympärillä ilmeisesti yökkösiä pyydystelemässä. Ville ehti tokaista, että "kato lepakko!" ja samassa se jo kaahasi suoraan kohti säikäyttäen meidät pahanpäiväisesti!
Tänään aamulla käpytikka lensi yhteen meidän pihalla olevista linnunpöntöistä ja köykki pöntön reiästä sisään niin, että höyhenet pöllysi. Sisältä kuului omituista, aivan kuin sähinää. Joko emo tai poikaset siellä yrittivät viimeiseen asti puolustautua ryöstelevältä tikalta.
