Kävin Wilman kanssa keskiviikkona eläinlääkärissä ottamassa neljän viikon nivelrikkopistoskuurista toisen piikin. Samaisena aamuna huomasin, että muorin silmät vuotaa rähmää ja punoittaa. Saimme siis eläinlääkäriltä myös silmätippoja tulehdukseen.

Wilma on kyllä jotenkin totaalisen väsyneen oloinen ottamatta huomioon muutamia innonpuuskia mitä se välillä saa esim. uimaan mennessä, uidessa, metsässä tai takapihalla Kallen kanssa rynnistäessä. Normaalia pisulenkkiä tehdessä se raahustaa perässä, reppana. Huolestuttaa muorin kunto, kauankohan se vielä jaksaa tuossa keikkua..? Näkeekö se enää edes syksyä ja jaksaako se edes pieneksi hetkeksi omille maille metsälle? Ikävää kun mieli on virkeä, mutta kroppa pettää...

Eilen olin Kallen kanssa NoMe treeneissä. Meillä satoi vettä kaatamalla, mutta Lohjalla oli suht hieno keli pientä sadekuuroa lukuunottamatta. Lammen pinta oli upean tyyni sekä suloisen vaaleanpunaiset karpalot ja hohtavan valkoiset hillat kukkivat kilpaa hetteiköillä. 
Treeneissä oli tällä kertaa neljä kultaista ja kaksi mustaa. Tai itseasiassa viisi kultaista, koska Sarin ensi viikolla Tanskaan lähtevä Magda-pentu oli myös mukana katselemassa. Voi hellanlettas, että on suloinen. Kallekin sai hieman nuuhkaista Magdaa, en tiedä ymmärsikö se yhtään mikä kumma pieni pallero se oli.
Treeneissä teimme lammen suuntaisesti n. 150 metrin hakua. Ensimmäisessä harjoituksessa Kalle kyllä toi kaikki viisi dummyä, mutta noin pitkä haku ei sujunut vaan Kalle haki vain ehkä maksimissaan sadan metrin päästä, jos ihan sitäkään... Jouduimme siis menemään aina hieman lähemmäksi viimeisiä dummyjä, jotta nekin löytyisivät, mutta silti kolmelta alo-luokan koiralta jäi kolme viimeisintä dummyä löytymättä.
Seuraavassa treenissä veimme kauimmaisen n. sadan metrin päähän ja lähimmän ehkä 50 metriin. Kallelta sujui hienosti ensimmäisen nouto. Seuraavaa hakiessa se juoksi hirmuisella vauhdilla ensimmäisen dummyn paikoille ja kirmasi siitä metsään. Ehdin jo ihmetellä, että mitä ihmettä se oikein puuhaa, kunnes se kaarsi takaisin ja paukkasi suoraan kauimmaisille dummyille ja toi sieltä yhden minulle. Kotiläksyksi tuli mikäpäs muukaan kuin pitkä dummy haku.
Mielenkiintoista mielestäni on, että Kalle ei hingunnut yhtään uimaan, vaikka haku tapahtui lammen rantaviivaa seuraillen. Wilma olisi ensimmäisenä polskauttanut lampeen tekemään pari kierrosta ennenkuin se olisi edes suostunut harkitsemaan maalta hakua. Kallen kanssa on muutenkin mukava tehdä lenkkiä, koska se ei ole niin kiinnostunut kaikenmaailman lätäköistä mitä matkan varrelle osuu. Kalle hienostuneesti kiertää lammikot siinä missä Wilma läiskyttää keskeltä läpi!