Isänpäivä tietää meille vipinää, onneksi ainakin vielä... Äitienpäivänä onkin sitten toinen juttu, kun ei enää ole ollut moneen vuoteen kuin pari paikkaa missä vierailla...

Olimme isänpäiväviikonlopun Turussa Villen isän luona. Vietimme Kallen kanssa isänpäivää jo lauantaina. Teimme Kallen toivomuksesta Karjalanpaistia ja jälkiruoaksi oli kaupan kinuskikakkua, nam. Oli hieman outoa olla Turussa, kun oli vain yksi koira mukana, mutta yllättävän äkkiä Nanan poissaoloon näköjään tottuu... Life goes on...
Sunnuntaina olimme kotosalla jo puolen päivän jälkeen. Kävimme pappaa moikkaamassa. Mummu oli pyytänyt koko porukan syömään. Jasminilla oli meno päällä. Se juoksenteli ruohonleikkurilelun kanssa ja kiljui mennessään. Riemua aiheutti myös pussutteleva Wilma. Välillä Jasmin kommentoi liian tungettelevia pusuja hämmästyneenä "hö-hö". Jasmin on myös hauska, kun häneltä kysyy, että mitä Wilma sanoo. Wilma sanoo kuulemma "hau-hau". Tuleepa tytöltä kovasti jo muitakin sanoja: äiti, isi, pappa, Kiisi-täti jne.
Syönnin jälkeen huristeltiin Vihtiin toisen pappani luokse. Olin sopinut sinne treffit myös faijan kanssa, joten saimme ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Oli ilo huomata, että mamma ei ollut enää niin huonossa kunnossa kun tuossa välillä. Haaveilipa hän, jos ensi kesänä jaksaisi olla pylly pystyssä kasvimaallakin. Oli pyytänyt pappaa kyntämään puolet pellostakin varoiksi.
Ilta hämärissä oltiin kotona. Tehtiin vielä Wilman kanssa puolen tunnin iltalenkki, vaikka sohvan pohja kutsuikin melko lailla...

Onni seurailee meitä aina silloin tällöin, kun lähdemme lenkille Wilman kanssa. Tässä Onni tuli meidän perässä toissa viikonloppuna talon vierestämme aukeavaan metsään. Siellä se kikkaili hyppimällä puihin ja ryntäilemällä edes takas.

Piti ottaa Onnista kuva puussa, mutta olin väärällä puolella puuta...

Ihanaa, kun maa on taas hieman valkoinen. Muutamaan kertaan on jo lunta tullut, mutta se on sulanut heti pois. Toivottavasti tämä jo jäisi. Tulee heti mieletön jouluolo. Tekisi mieli laittaa jo jouluvalot pihalle ja ikkunaan, mutta taidan odottaa viikonloppuun. Reippaimmilla naapureilla oli jo lokakuun puolessa välissä jouluvalot pihalla...

Mitäpä muuta? No, Ville aloitti eilen illalla pienoisen tauon jälkeen pelaamaan lentopalloa. Nyt on paikat kuulemma kipeänä. Minä käväsin eilen Sarin kanssa tunnin lenkin. Wilma oli tietty myös mukana. Hieman oli luikasta, ja meinasinkin vetäistä komeasti selälleni yhdessä kohtaa, jossa lumihötö oli peittänyt jäätyneen tien pinnan. Ne on ne talven riemut taas!