Viime viikolla nomeilimme itseksemme lammella, joka on täynnä lumpeita. Koirat joutuivat keskittymään markkeerauksiin, jotta erottivat damin lumpeikon keskeltä. Noudot menivät muuten hyvin, mutta Hilda palauttaa maan kautta edelleen. Teimmekin lopuksi hakua vedestä niin lyhyellä matkalla, että palautusten oli pakko tapahtua suoraan minun luo.
Eilen maanantaitreeneissä sekaannusta aiheutti kaksi koulukuntaa vesinoutojen palautuksesta. Meidän rannan koulukunta sallii maan kautta palauttamisen, kunhan kiertää lyhyemmän kautta eikä esim. hakuruudun sattuessa kohdalle vaihda riistaa toiseen. Vastarannan koulukunta taas oli ehdottomasti maan kautta palauttamista vastaan.
Treenien jälkeen sekoitin päätäni vielä lisää alan kirjallisuuteen turvautuen. Noutajat metsästyskokeisiin -kirjassa mainitaan vain, että koiran on palautettava dami myös vedestä suoraviivaisesti ja nopeasti. Noutajan pennusta metsästyskoiraksi -kirjassa taas ollaan ehdottomia siinä, että maalle ei saa nousta, vaan palautuksen täytyy tapahtua samaa reittiä eli vettä pitkin. Tätä puolustetaan mm. sillä, että esim. kakkosmarkkeerauksessa kokonaistilanne pysyy paremmin koiran muistissa, kuin jos se välissä juoksentelisi maalla.
Kirjojen mukaan koiran on luovutettava dami ohjaajalle ennen ravistamista eikä damia saa pudottaa. Ravistaminen saattaa aiheuttaa damin putoamisen, joten uimalla palauttaminen ehkäisisi tämänkin ongelman. Koira ei ehdi ravistaa ja minä saan damin suoraan käteen. Hilda ainakin maalla juoksennellessaan on välillä oikein laskenut damin maahan ja alkanut ravistaa itseään. Tämän jälkeen dami on kopattu suuhun ja matka jatkunut vauhdilla minun luo.
Ilmeisesti tämä vesi- tai maapalautus on nyt kuitenkin makukysymys, eikä hylkäävä virhe esim. NOME-kokeita ajatellen. Käytännön metsästystä ajatellen suoraviivainen vesipalautus saattaisi olla turvallisempi.
Itse eilisissä + 25 asteen helletreeneissä heitettiin ensin vastarannalle veden rajaan markkeeraus. Ennen markkeeraukselle lähtöä koiralle haetutettiin kuitenkin maaohjaus (muistina). Ajattelin, että harjoitus on Hildalle liian vaikea, mutta väärässä olin. Se meni täydellisesti (maan kautta markkeeraus palauttaen). Seuraava oli muuten samanlainen, mutta markkeeraus heitettiin vastarannalla suunnilleen samoille kohdille, mutta maalle. Hilda markkeerasi hieman pieleen ja joutui hetken haeskelemaan ennen kuin dami paikallistettiin. Tämän jälkeen tehtiin taas maaohjaus tuttuun paikkaan.
Hilda oli myös ihanan rauhallinen koko treenien ajan. Ei kuumentunut liikaa eikä hötkyillyt muiden noutojen perään.
Ville ohjasi Kallea, ja niilläkin meni markkeeraukset ja linjat ok. Lopuksi Ville ohjasi sokkolähetyksenä Kallen vastarannalle asti, josta tuli komeasti dami talteen!
