Aamu sarasti upeana tänään. Puoli kuuden aikaan Hildaa takapihalla pissattaessani kuulin teerien pulputusta! Kallen kanssa tunnin aamulenkillä talomme vierestä alkavassa metsässä osuimme teerien pulputuspaikoille. Ääni tuli niin läheltä, että hiivimme polkua hakkuun laitamille. Tosiaan luulin, että sinne pystyisi hiipimään polkua pitkin, mutta syvemmällä metsässä olikin vielä lunta n. 20 cm ja polulla juoksi rinnettä alas puro. Lumi rouskuen ja vesi kengän alla loiskien "hiivimme" siis pienehkön avohakkuun laitaan. Kumma kyllä pääsimme tosi liki n. 30 metriin, kunnes pulina lakkasi ja kolme teertä lähti puista lentoon. Vaihtoivat vain ilmeisesti paikkaa seuraavalle hakkuupläntille, sillä melkein samoin tein pulina alkoi uudestaan. Emme viitsineet jatkaa sen edemmäs lintuja häiritsemään vaan käännyimme polulla takaisin kotiin päin.
Aamulenkillä Kallella oli vielä mieskunto ylimmillään. Toisin on asiat nyt, mieskunto kun jäi päivällä eläinlääkärille. Eli Kallelta vietiin tänään munat. Jostain syystä teki hieman pahaa viedä koiruus moiseen operaatioon, mutta toivottavasti Kallella on tervehdyttyään entistä kivempia päiviä, kun pääsee Cindyn ja Hildan kanssa leikkimään ilman, että niitä tarvitsisi yrittää vokotella. Eläinlääkärin vastaanottohuoneessa rauhoitusaineen vaikutusta odotellessa tuli tuskaisesti mieleen Nanan ja Wilman poismeno... Sydäntä raastoi nähdä Kalle rauhoitusaineesta pökkerössä. Onneksi olimme Kallen kanssa kuitenkin iloisemmalla asialla liikenteessä, vaikka ei se Kallesta taida tällä hetkellä siltä tuntua. Tikit kiristää ja tötterö päässä on taas aivan kamala liikkua. Kalle-rassu törmäilee vähän väliä joka paikkaan...
Aamulenkillä löytyi teerenhajujen lisäksi maittava keppi. Tässä Kalle on vielä Uros isolla U:lla, nyt se on vain konsultti. ;)
