Kuusi lähti tänään pois, pois, pois... Olisihan sitä hyvin voinut Nuutin päivään asti ihailla, mutta ehkä nyt selvisimme vähemmillä neulasilla.
Kalle ei saanut yöllä toista kohtausta. Arvoitukseksi jää olisiko sitä muutenkaan tullut vai auttoiko antamani puolikas tabletti.
Tänään teimme koirien kanssa reilu parin tunnin kävelylenkin läheiselle hiihtomajalle. Kävellen tosiaan, sillä hiihtämisestä voi lähinnä vain haaveilla, vaikka lunta jo onneksi muutama sentti maassa onkin. Hyvin Kalle jaksoi matkassa kulkea ja hyppiä poluille kaatuneiden puunrunkojen yli.
Saas nähdä mikä on meno muutaman päivän päästä, kun tabletteja annetaan nyt yksi kokonainen aamuin illoin. Onko Kalle jo tottunut niiden voimakkuuteen vai alkaako se taas huojua ja törmäillä?
