Kallen edellisestä epilepsiakohtauksesta on tasan kuukausi. Elättelin jo toiveita, että niitä ei enää tulisi, mutta tänään klo 22.30 Kalle sai viidennen kohtauksensa.
Olimme juuri käymässä yöpuulle, kun rytinä havahdutti meidät. Kalle oli lattialla petinsä vieressä, raajat pingottuneessa tilassa, suu oli irvessä ja louskui. Laitoin Hildan toiseen huoneeseen, emmekä voineet muuta kun odottaa, että Kallen kohtaus menisi ohi.
Muutaman minuutin kuluttua Kalle palasi tajuihinsa ja katseli taas silmät hämmästyksestä pyöreänä ympärilleen. Pissaa oli tullut oikein kunnolla alle. Kalle yritti ylös, mutta jalat eivät kantaneet. Tässä vaiheessa koskin koiraan ja reippaalla äänellä rauhoittelin sitä pysymään aloillaan vielä hetken.
Kun jalat jälleen tottelivat, niin Kalle nousi läähättäen ylös ja halusi ulos. Ville oli ruvennut sillä välin keräämään mattoa lattialta ja pesemään lattiaa. Minä pesin Kallen, koska sillä oli mahan alunen ja kylki haisevassa pissassa.
Nyt on yöunet tipotiessään. Huomenna soitan eläinlääkärille epilepsialääkityksen aloittamisesta. Me emme sitä vielä haluaisi aloittaa mm. erilaisten sivuoireiden pelon vuoksi... Lääkityshän suositellaan aloitettavaksi, mikäli kohtauksia tulee useammin kuin kerran kuukaudessa. Kallen kohtaukset eivät vielä ihan tuota rajaa riko. Mutta kuten sanottu, konsultoin huomenna eläinlääkäriä.
