Tämä talvi on pilkkimisen osalta hurahtanut jotenkin ihan ohi. Alkutalvesta sitä ajatteli, että tänä vuonna tulee käytyä paljon pilkillä, kun on vihdoin jäitäkin. Viime talvena kun tuo pilkkiminen jäi kokonaan väliin huonon jäätilanteen vuoksi. Taitaapa kuitenkin tämän vuoden pilkkikerrat pystyä laskemaan yhden käden sormin. Mihin tämä aika oikein kuluu?
Tässäpä kuvaa tammikuulta eräältä viikonlopulta, kun olimme kotipaikkakunnan järvellä kalassa. Pakkasta oli -12 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Wilma oli mukana ja voi, että kun sen varpaat aluksi paleltuivat! Koiruus yritti kulkea kovasti kolmella kontilla... Eräs viikonloppu kun olimme merellä, Maskun lahdella, pilkillä Wilman jalat olivat taas kovalla koetuksella n. - 9 asteen pakkasessa. Silloinkin sattui osumaan pilkkiretkellemme upean aurinkoinen päivä. Wilma teki omituisen etukenon, jota en edes uskonut sen pystyvän tekemään... Se nosti ensin toisen takajalan ja sen jälkeen vielä toisenkin ja kannatteli itseään hetken pelkkien etujalkojen varassa! Taitaa olla jotain vanhuuden vaivoja, että jalat on noin herkät kylmälle. Ei Wilma ole koskaan aikaisemmin ollut ongelmissa paleltuvien varpaiden kanssa...
Saimme hieman Onnille suurta herkkua eli ahvenia.
Myös jänismetsästely on tältä talvelta jäänyt kovasti vähäiseksi, ja nythän koko jänistys on ollut jo loppu hetken aikaa. Alla kuva eräältä retkeltä, jonka kohokohdaksi muodostui laavulla makkaran käristys...
Saapa nähdä ehdimmekö vielä ennenkuin jäät sulaa Kallen kanssa pilkille. Olisi hauska nähdä mitä se meinaa jäälle toivottavasti ilmestyvistä kaloista. Wilmalla on välillä tapana varastaa kala, raahata se vähän matkan päähän ja, ikävä kyllä, pyöriä sen päällä!
