"To 17.9.2009
Eilen likastettiin siis haulikko ampumalla kiekkoja Karin kanssa ja sovittiin, että jos ei aamulla sada, niin lähdetään mettälle. Lähdettiin Kirsin kanssa kuitenkin kahden, kun ei jaksettu odottaa Karia.
Lähtiessä tehtiin taikoja. Kaadettiin korkillinen kossua Tapiolle. Lisäksi laitoin pipon päähän. Kaikki oli siis kohdillaan, kun päästiin Varpulouhikon rinteitä kävelemään.
Vaaran takaosan kuusikossa Kalle teki ekan ryntäyksen ja Kirsi kuuli linnun lähdön. Lähestyttiin hetki, niin mäkin kuulin lähdön ja Kirsi oli jopa vilaukselta linnun nähnyt.
Aamukahvin jälkeen lähdettiin eteläreunaa takaisin autolle. Hetken kuljettuamme lähti teeriakka. Kalle ei haistanut sitä, koska kuljettiin väärin tuuleen nähden. Samasta paikasta lähti vielä toinenkin, jota jo melkein ammuin. Ei ole mulla näköjään kuti kovin herkässä...
Kari oli ajanut meidän auton viereen. Tehtiin siihen tervastulet ja paistettiin makkarat. Kartsa lähti kotio ja me lähdettiin vielä kiertämään Isoahoa, jossa on komeaa vanhaa metsää. Vaaran länsipäässä nähtiin ensimmäinen hyvän tuurin ja mielen lintu eli kuukkeli. Mutta minkä tuurin se toikaan!
Metsomännikkörinteen vaihtuessa kuusikoksi Kalle sai hajut ja teki rynnäkön. Näin linnun nousevan mäntyyn. Näin oksan, jolla lintu on ja aloin lähestyä sitä Kallen juostessa sen alla puskissa. Ihmettelin jalkojeni juurella olevia höyheniä, kun samalla jäin suu auki tuijottamaan maassa makaavaa isoa ukkometsoa. Samalla näin metson teurastajan lentävän tiehensä. Kanahaukka, tuo metsäkanojen kauhu, jätti mulle juuri tappamansa, vielä lämpimän paistinsa!
Valokuvien ja suolestuksen jälkeen onnistuin käsiä pestessä pulppaamaan molemmat saappaat ojaan. Märät sukat eivät haitanneet hymyn ja ihmetyksen vaihdellessa naamalla, kun marssimme autolle. Tänään syödään metsoa. Jälkisitaattina voin sanoa, että tuuria on monenlaista. Huonoa, kuten tämän päivän linnuilla ja ihmeellisen hyvää niinkuin meillä.
Tapiota kiittäen,
Ville"
