Ville on päättänyt kaverinsa kanssa tehdä Hildasta (viikon vajaa 6 kk) ja Santusta (viikon vajaa 5 kk) MEJÄ-koirat. Tänään miehet lähtivät vetämään ensimmäistä verijälkeä parivaljakolle, ja sehän nyt oli ihan pakko nähdä.

Santtu ei ollut saanut vielä riistakosketusta, joten hoidettiin sekin samalla reissulla. Annettiin koiruuksien ensin kantaa hieman varista. Hilda kantoi hanakasti varista varsinkin sen jälkeen, kun huomasi, että Santtukin sai kantaa sitä välillä. Tai ei Santtu pitänyt varista kuin ihan hetkisen suussaan, ei kauheasti kiinnostunut mokomasta rötkäleestä. Annettiinkin Santulle siipi kotiin viemisiksi, niin voi hieman totutella pienempään palaan variksesta.

Variksen jälkeen pidettiin pieni tauko ennen jäljestystä. Santtu aloitti ensin n. 20 metrin jäljen selvittämisen kuivalla kankaalla + 23 asteen helteessä... Jäljen pää löytyi ja veri kiinnosti kovasti. Hilda jäljesti oman jälkensä melko verkkaisesti, mutta erittäin tarkasti ja maavainuisesti suoraan jäljen päähän. Hilda oli kuulemma aluksi ehkä hieman arastellut veren hajua, mutta lähti kuitenkin hanakasti seuraamaan jälkeä.

Jos tämä miesten MEJÄ-innostus oikeasti vielä jatkuu (miten niin epäilen...), niin ensi kerralla täytyy ottaa myös Kalle mukaan jäljestämään. Saavatpahan pikkukoirulit samalla totutella ryhmätreeneihin ja odotteluun. Santulta odottelu jo näytti sujuvankin, mutta meidän Hilda on hieman kärkäs... Pidimmekin tapaamisen pelkkänä treenailuna, emmekä päästäneet koiria yhtään painimaan keskenään, jotta oppivat olemaan rauhassa. Painituokiot sitten ihan omana sessionaan.


Santtu hämmästelee varista.


Hilda paineli variksen kanssa niin, ettei kameranainen pysynyt tahdissa!


Hilda haisteli ja nuoleskeli kaikessa rauhassa jäljen lähtöpaikkaa...


... sitten lähdettiin matkaan ja edettiin maavainuisesti jäljen loppuun saakka, jossa taas "loppumakuu" haistettiin ja nuoleskeltiin tarkasti.