Ote metsästyspäiväkirjasta Kirsin kirjoittamana:

" Kanalinnustuksen avauspäivä pe 10.9.2010

Saimme itsemme sängystä ylös klo 05. Kuuden aikoihin könysimme jo metsään aamupalat repussa. Hilda oli mulla remmissä, mutta se ei osaa metsässä kävellä siinä yhtään. Vetää hulluna henki koristen Villen perään. Mulla meinas käpy hirttää kiinni jo ekassa ojan ylityksessä, kun Hildan remmi oli kiinni mun repun vyötärönauhassa ja Hilda nykäs niin, että jalat meinas lähteä alta.

Hyvä kun oltiin suolle päästy, niin ukkoteeri lentää pyyhälsi meidän editse. Vaan liian kaukaa, jotta ois ees tarvinnut yrittää ampua. Samoin tein kuultiin pulputusta. Oiskohan lentänyt teeri jäänyt johonkin näreeseen pulputtamaan? Seurailtiin äänen suuntaan. Jossain vaiheessa pulputus lakkasi, mutta alkoi hetken kuluttua uudestaan. Saatiin vielä hetki seurailla pulputuksen suuntaan ennen kuin se lakkasi kokonaan.

Joimme Materonsuon kankaalla aamukahvit ja söimme sämpylät. Ja mikä tärkeintä kippistimme Tapion kanssa konjakkisiivut. Sumu leijasi hienosti, aavemaisesti suon yllä. Aamu oli aurinkoinen ja melko lämmin (+ 6 astetta). Siinä maisemasta ja aamupalasta nauttiessa Villelle tuli tekstari. Arvattiin, että naapurin Kari on saanut saalista. Teeripojan kuvahan se Villen kännykässä napotti!

Hilda sai olla aamupalahetken irti, mutta sitten taas remmiin, eikä hommasta tullut edelleenkään yhtään mitään. Oli pakko päästää rasavilli irti. Kalle ja Hilda kaahottivat vitikossa niin, että jos siellä lintua olisi ollut niin olisivat saaneet kunnon lähdöt!

Hetkisen perästä naapurin Kari soitti. Sillä oli jäänyt teeri haavakoksi ja tarvi koiraa hakuun. Ne oli kuulemma paikalle osuneen serkun pystykorvan kanssa sitä etsineet, mutta ei ollut löytynyt. Ei sitä löytänyt Kallekaan, vaikka se paineli hulluna suolla. Sitävastoin minä meinasin takaisin autoille kävellessä astua suolla lymyilleen teeren päälle! Ville oli mennyt Kallen kanssa reilusti vasemmalta ohi. Kalle oli juossut teeren editse Karin luo oikealle taakse ja mä tulin keskeltä suoraan kohti teertä. Se ponkaisi suomontusta n. viidestä metristä mun edestä ja lensi Villen suuntaan. Mä säikähdin pirusti ja suusta tuli ulos vaan, että "perkele"! Ville kääntyi, mutta aurinko sokaisi niin ettei se nähnyt lintua eikä sitä missä mä seison. Kun se vihdoin äkkäsi teeren, niin se oli kerennyt jo liian kauas. Ville kuitenkin ampui perään, mutta aivan turhaan.

Ville lähti Kallen kanssa seurailemaan linnun menosuuntaan, mutta mä palasin Karin kanssa autoille. Karin piti lähteä jo toisaalle, mutta antoi ensin meille ampumansa ukkoteeren! Meille liha on kuulemma kalliinpaa kuin hänelle! No voi kiitos! Iltanuotiollahan makoisa teeri tuli sitten kolmeen pekkaan nautiskeltua. Mä käväsin autolla hakemassa Villen jäljestämästä ja vaihdoimme paikkaa Isoaholle. Hilda joutui tyytymään autossa oloon.

Kuljettiin Isoaho viime vuodesta tutuksi tulleeseen suuntaan. Kuukkeleita eikä metsoakaan tänä vuonna näkynyt, mutta pyiden kuultiin pörähtelevän. Hirvenlihasäilyketauolla Ville pillitti pyytä ja sai sen vastailemaankin, vaikka matkalla pillitellessä ne eivät intoutuneet meille vastailemaan. Ei saatu vastailevia pyitä kuitenkaan näyttäytymään.

Kuljettiin Varpujärven rantaa ja sieltä lähti pari pyytä. Nousivat puuhun ja sieltä pörähtivät mun sivuitse toiseen puuhun. Mun oli niitä tarkoitus mennä säikyttelemään Villen hollille, mutta multa pääsi aivastus ja näin kun pyyt menivät menojaan! Löydettiin Varpujärven rantakankaalta hieno nuotiopaikka, jossa oli ihan pakko hörpätä kahvit.

Siitä matka jatkui ensin avohakkuun aurinkoista reunaa ja sitten upean vanhan naavakuusikon siimeksessä rämpien. Ihmettelimme ääneen konkeloa haapaa, joka nojasi hatarasti koivuun. Siitä muutama askel niin Varpujärven ikikuusikosta ponkaisi metsopoikue! Mä näin niitä kolme, mutta Ville oli nähnyt metsänpohjan nousevan ylös ja niitä oli ollut ainakin seitsemän! Näytti siltä, että ainakin yksi olisi noussut puuhun. Ville lähti metsojaagiin, mutta metso veti jälleen kerran pidemmän korren. Se oli lähtenyt Villen sivusta matkoinsa ja säästi henkiriepunsa. Matkalla autolle lähti vielä yksi metso, mutta liian kaukaa.

Hilda oli odotellut autossa muutaman tunnin oikein nätisti. Kaiken kaikkiaan koko metsäreissuun meni kuusi tuntia. Äkkinäinen voisi luulla, että päivän metsästystapahtumat olivat siinä, mutta e-hei! Iltasella kävimme tunnin verran Hildan kanssa kiertämässä meidän maiden nurkalta aukeavat valtion maat. Hakatut sellaiset. Viime syksynä ehdimme nauttia komeasta mäntyrinteestä ja metsoista, mutta nyt on enää kannot jäljellä ja aukea plaani muutamine ylispuineen... Avohakkuun jälkeen suorisukossa Ville pääsi kuitenkin metsäjänistä tihtailemaan, mutta jänis ei kuitenkaan ilmestynyt ampumahollille. Hilda teki hienoa risteilyä meidän molemmilla sivuilla ihan haulikon kantaman päässä. Siitä tulee vielä kunnon metsästäjä, kunhan ei paukun perään pääse karkaamaan!

Mökin pihalle palattua jostain syystä höpötettiin, että Villen pitää asearsenaalinsa kanssa mennä saunaa lämmittämään. No, olis pitänyt joo! Mä pääsin Hildan kanssa mökin portaille, niin grillipaikan takaa saunapolun pusikosta rävähti kaksi teertä matkoihinsa meidän pellon yli. Ville lähti seurailemaan toista, mutta se oli mennyt naapurin maille. Kävästiin sisälle Villen aseet tuomassa ja lähdettiin saunan lämmitykseen. Saunapolun puskosta lähti vielä yksi teeri!!!

Uskomaton päivä, kertakaikkiaan!"