Kalle pääsi tänään noutamaan herrojen ampumia fasaaneja. Onneksi jo pitkään kestänyt pakkaskausi lauhtui juuri tälle päivälle, eikä pakkasta ollut kuin n. - 4 astetta. Päivän mittaan pakkanen lauhtui lähes nolla lukemiin.

Pakkanen ei kiusannut, mutta lunta oli enemmän kuin tarpeeksi! Koiraparat joutuivat tekemään kovan työn upotessaan hankeen lähes kokonaan. Haavakoksi jääneet fasaanit tekivät kiusaa sukeltamalla syvälle kieppiin. Koirasta näkyi vaan pylly ja hännän pää, kun fasaania kaivettiin esiin. Kalle ei meinannut ensin uskoa, että lumessa näkyvä tyhjä reikä tarkoittaa, että siellä fasaani on ja pitäisi kovasti kaivaa, jotta paisti saadaan talteen.

Kaiken kaikkiaan Kalle teki hienon työn ja sai todella monta noutoa eli pääsi työskentelemään oikein kunnolla. Viimeisellä eli kolmannella passipaikalla olimme metsän siimeksessä. Siellä Kalle markkeerasi hienosti kuulon perusteella pudonneet fasaanit ja kävi poimimassa ne emännän käteen. Nyt meillä onkin muutama fasaani riippumassa ja lähipäivinä saamme nauttia erittäin herkullista Kallen noutamaa fasaanipaistia. :)

Kotiin lähtiessä pistin merkille erään melko ikävän seikan... Kalle ei hypännyt auton takakonttiin, vaan jouduin nostamaan sen sinne. Onko meille tulossa jalkavaivainen nro III..?

Hieman jännitti tulla kotiin, sillä Hilda joutui viettämään päivän yksin (7 h), koska Ville oli ylitöissä. Olin jokseenkin varma, että täällä on viihdytetty itseään tavalla ja toisella, mutta hämmästys oli onneksi positiivinen. Viihdykkeeksi päivän aikana oli riittänyt solmuluu, aito savuluu sekä motivointipallo.