Varpuspöllö mökkinaapurin pihapuussa
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin olemme "lennähtäneet" pohjoisen talvilomalta takaisin etelään viikonlopun aikana. Ensimmäisen lomaviikon saimme lämmittää mökkiä oikein tosissamme, koska öisin oli 15 - 20 asteen yöpakkasia.
Seuraavan viikon tiistaina yöpakkaset menivät pyllylleen ja päivisinkin lämpötila alkoi olla roimasti plussan puolella. Parissa päivässä mökkitie suli näkyviin ja koimme ikävän rospuuttokelin tiellä ajellessa. Auton espit ja aspit vilkkuen auto liiraili sohjossa minne sattuu. Onneksi on neliveto. Ja onneksi mökin pihatie kesti, ettei tarvinnut kyntää akselia myöden mutalöllössä.
Ensimmäisen viikon hiihtokelit olivat mitä upeimmat! Suksi kantoi ja kulki soilla ja saloilla. Harmi vaan, että hanki ei kuitenkaan kantanut koiria, vaan ne upposivat selkää myöden metrin hankeen, joten niitä ei voinut ottaa hiihtoretkille mukaan.
Pilkittyä tuli kasvot ja kädet päivettyneiksi kevätauringon voimasta. Pitkäperjantaina oli perinteiset pilkkikilpailut, jossa oli 14 osallistujaa (sis. kaksi lasta). Pokali valitettavasti lipsahti ohi sormien Villen jäädessä kolmanneksi (160 g) ja minun jäädessä kuudenneksi (kaksi pientä ahventa 42 g). Kisan voittajalla, Terolla, oli 180 g ahventa ja toiseksi tulleella Askolla vain viisi grammaa enemmän kuin Villellä eli 165 g. Isäntäparin lisäksi kaksi henkilöä eivät saaneet ollenkaan kalaa.
Omalle lammelle tuli useampana päivänä hiihdettyä koirien kanssa pilkille. Yhtenä päivänä tunsin pilkkivavan kärjessä ison jytkäyksen. Väsyttelin kalaa tovin ja yritin ujuttaa sen oikeassa asennossa pieneen kairan reikään. Kuinka ollakkaan kala jämähti reikään poikittain eikä liikkunut mihinkään.
Sohjokauhan päässä olevalla koukulla yritimme koukkia kalaa ylös tuloksetta. Emme uskaltaneet kättäkään reikään työntää, kun emme tienneet onko saaliiksi tarttunut vaikkapa hauki terävine hampaineen. Jossain vaiheessa luulin jo, että kala on karannut ja vain pilkki enää jään reunassa kiinni, kun pilkin päässä ei tuntunut enää liikettä.
Ville onnistui kääntämään kalan niin, että sain kiskaistua kalan jään päälle. Riemu ja hihkunta oli melkoinen, kun äkkäsimme, että jäälle nousi melko pullukka ahven! Punnittaessa ahvenen painoksi mitattiin 530 g ja pituutta sillä oli n. 30 cm!
Villen työkaveri, Timo, tuli lentokoneella Kajaaniin pääsiäisen jälkeen tiistaina. Haimme hänet autolla mökille ja veimme samalla ympäristölaboratorioon kaivosta ottamamme vesinäytteen. Tuloksetkin tulivat jo. Ainoastaan vedessä on sameutta yli suositusarvojen, mutta sillä ei sinänsä ole terveydellisiä haittavaikutuksia, joten kaivovesi on juomakelpoista. Tähän mennessä olemme käyttäneet kaivovettä vain pesu-, perunankeitto- ja koirien juomavetenä.
Omaan jokivarteen hiihtelemässä
Timo toi etelästä lämpimät ja pilviset kelit tullessaan. Hiihtokelit muuttuivat ikäviksi suksen upotessa hankeen, mutta sinnillä hiihtelimme parina päivänä oman joen varteen sekä toisen, isomman joen varteen majavajahtiin. Ensimmäisenä iltana majavapassiin hiihdettyämme meillä kävi aivan uskomaton tuuri. Emme ehtineet kuin n. 10 minuuttia istua passissa, niin majava lipui jään alta n. 6 metrin päähän passipaikasta. Se syödä rouskutti tikun pätkää ja kääntyi takaisin tulosuuntaansa. Sen jälkeen se otti ritolat ja räiskäytti hännällään. Meidät oli havaittu!
Toisena iltana kyttäsimme majavaa oman joen varressa. Viikkoa aikaisemmin hiihtelimme Villen kanssa joen jäällä, mutta nyt sinne oli sulanut muutamia aukkoja, joiden varrella näytti hieman siltä, että siellä on saattanut majava nousta jään päälle. Majavan metsästys ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, eikä lättähäntä näyttäytynyt meille. Muutamat kuulohavainnot teimme eli majavat ilmeisesti liikkuivat jään alla.
Ahmojen kevätpäivänliikkeitä järven jäällä
Majavan lisäksi tuli tehtyä paljon muitakin mielenkiintoisia luontohavaintoja lähes joka päivä. Kanalinnuista teimme myös havaintoja: pyy, teerilauttoja, metsoja sekä yllättävän paljon valkoisena hohtavia riekkoja. Eräänä iltana riekot istuutuivat meidän saunan vieressä oleviin isoihin raitoihin!
Lomalla tuli siis nautittua luontoelämyksistä, pilkittyä, hiihdeltyä ja saunottua yllin kyllin. Koirat saivat telmuta pihalla sekä jäällä, eivätkä olleet remmissä kertaakaan (meno- ja tulomatkaa lukuunottamatta).
Onnikin oli lomailemassa. Se yleensä kikkaili aamupäivät tallissa ja kiipeili portaita mökin vintille naukumaan. Iltapäivästä Onni tuli mökkiin syömään/pilkkituliaisia kerjäämään ja nukkui seuraavaan aamuun asti.
Onnin tyylinäyte
Niin joo, omalla mökillähän ei voi vain lomailla, joten parista päivästä käytimme osan talon saunan puoleisen päädyn ikkunaluukun timpurointiin. Maalia vielä pintaan samalla kun seinäkin maalataan. Mutta pitäisikö luukku maalata punamullalla kuten talokin vai valkoisella kuten ikkunakarmitkin?
