Hilda malttiharjoittelee.

Vaihtelevaa tämä elo Kallen ja Hildan kanssa... Sunnuntaina ehti olla jo mahtava fiilis, kun koirat tulivat hyvin juttuun uimareissulla keskenään irti juostessaan. Melkein ehdimme jo luulla läpimurron tapahtuneen, mutta maanantaina Kalle kävi taas käsiksi Hildaan. Puri kuonoon neljä reikää... Tiistaina Ville oli pitänyt koiruuksia yhtä aikaa takapihalla irti ja kaikki oli sujunut taas oikein hienosti. Tänään lähdin parivaljakon kanssa paikkakuntamme ampumaradan liepeille, kun Ville meni työkaverinsa kanssa kivääreillä ampumaan. Kalle oli vapaana ja Hilda remmissä eikä mitään ongelmia.

Kävelin suolammelle tekemään Kallelle yliuittoja ja Hildalle malttiharjoituksia. Rämmeimme erittäin kosteaa ja hillan kukkien valkaisemaa suota lammen vastarannalle. Sidoin Hildan rääkymään männyn näreeseen ja lähetin Kallen hakemaan tulorannalle jättämiäni dameja. Tarkoitus oli tehdä kolme yliuittoa, mutta ensimmäisellä kerralla vastarannalta kulkeutui kaksi damia yhdellä kerralla, joten uitot jäi siis kahteen.

Näiden jälkeen rämmeimme takaisin tulorannalle, mutta jätin kaksi damia jälkeen, jotka lähetin Kallen noutamaan. Vaan sepä "ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä". Jostain syystä Kalle ei meinannut lähteä millään linjaan lammen yli. Vieressä oleva saareke kiehtoi sitä. Melkoisen takkuamisen jälkeen sain Kallen kuitenkin vastarannalle ja dami tuli talteen. Jotta viimeinen dami saatiin haettua, niin jouduin käyttämään kaikki mahdolliset ja lopulta mahdottomatkin keinot. Vaihdoimme paikkaa moneen kertaan, menimme lähemmäs rantaa, mutta ei, koira ei vaan lähtenyt uimaan eteen. Välillä se jäi seistä möllöttämään rannalle, eikä liikkunut mihinkään tai sitten se lähti rantaa pitkin haahuamaan. Muutaman kerran se oli jo vedessä, mutta kääntyi ympäri, kun yök-hyi jotain kasvillisuuttakin tarttui varpaisiin... Kysyttiin ihan pikkaisen hermoja saada koira lammen yli, varsinkin kun pentu vielä kirkuu puunoksassa. Olin kuitenkin päättänyt saada Kallen yli, sillä minähän en enää takaisin toiselle puolelle rämpeisi!

Hävettää tunnustaa, mutta vaikka kuinka olin laskenut jo sataan kertaan kymmeneen, niin lopulta pinnani paloi. Nappasin Kallea terävästi niskasta ja tokaisin, että menetkös p*rkele ETEEN! Hämmästykseni oli suuri, kun Kalle loiskautti lampeen ja lähti uimaan puhdasta linjaa!!! Dami tuli kuin tulikin talteen ja Kalle sai kehut ja kiitokset! Kiitokset sai myös Hilda, joka oli hiljentynyt nätisti hillan kukkien sekaan pusikkoon makaamaan.

 
Työvoitto, siellä se Kalle nyt  tulee! Muun muassa oikealla oleva pieni saareke vei Kallen huomion kaiken muun sähläyksen ja hangoittelun lisäksi, mutta tulihan se viimeinenkin dami talteen, huh. Keinot, joilla koiruus vihdoinkin lähti ei taida saada, ainakaan kokeissa, minkäänlaista kiitosta. Veikkaankin, että NOME-kokeistamme on tällä kertaa tulossa melkoisen mielenkiintoiset...