Tämän syksyn kanalinnustustilanne ja tilanne muutenkin on ollut melko poikkeuksellinen. Suurin mullistus kanalinnustukseen liittyen on, että tosiaan viime syksynä ostaa pamautimme Kainuusta "eräkämpän". Nyt on siis pysyvä majoitus reilassa, kunhan vaan saisimme aina valtion luvat hankittua. Tälle vuodelle kanalintuennuste oli vielä surkeampi kuin viime vuodelle. Riekko on kokonaan rauhoitettu ja kanalintukausi typistettiin esim. Suomussalmella vain syyskuuhun. Senpä takia emme niin hötkyilleetkään tänä vuonna metsästyslupien perään, mutta kesälomareissun jälkeen alkoi kuitenkin ruskamatka omalle mökille kiinnostamaan. Kun vielä sattui olemaan viikon kanalintulupa myynnissä, niin eikun varaamaan.

Reilu viikko (to 10. -  su 20.9.) vierähti mökillä nopeasti. Olimme etukäteen päättäneet saattaa loppuun viikon aikana vain yhden remonttiprojektin: kaivon kannen kunnostamisen. Sivutuotteena tuli läjäpäin polttopuuta, koska jouduimme kaatamaan kaivon vierestä pari vanhaa, isoa raitaa. Raivasimme myös pajukkoa kaivon ja saunan ympäristössä sekä sahasimme saunalta ison lautakasan polttopuuksi. Siinähän sitä olikin työtä ihan kerrakseen, kun vielä ma - pe kävelimme metsässä n. 4 - 6 h/päivä.

Mökille tullessa iloksemme huomasimme, että Markku-naapuri oli käynyt tekemässä sovitusti oven ylle rännin, jottei vesi roisku rappusilta enää seinään mädättäen sitä, kuten vuosien saatossa oli käynyt. Oli myös mukava, että pystyimme olemaan hyödyksi osallistumalla Markun valutalkoisiin. Ville lapioi hiekkaa ja minullekin löytyi homma. Kannoin vettä lammesta betonimyllyyn.

Tiedossa tosiaan oli, että lintukanta on heikkoakin heikompi. Erästelymme valtion mailla alkoi kuitenkin lupaavasti ma 14.9. Aamuvarhaisella matkalla Säynäjäsuolle näimme autosta 9 teeren poikueen! Sumuiselle Säynäsuolle saapuessamme kuulimme suolta teerien pulputusta sekä suhauttelua. Aloitimme tapojemme mukaan ensimmäisenä metsästyspäivänä "kevyesti". Kuljimme pääsääntöisesti 9 km merkityn reitin tehden välillä poikkeamia kiinnostavalta näyttäviin metsiköihin/soihin. Aikaa metsällä vierähti kuutisen tuntia.

Valtionmaiden lisäksi könysimme omia rantapusikkoja muutamaan otteeseen käyden samalla nauttimassa aamupalat/iltakaffet ruskamaisemia ihaillen. Kanalintuja omissa metsissä ei tällä kertaa näkynyt, mutta lammella kierteli ja kääkätti neljän sorsan parvi, mikä oli kuitenkin sen verran viisas, ettei tullut lähellekään Villen haulikon kantamaa. Järvenrantapalstallemme ajellessa näimme koppelon aamusumussa männyn haarassa kököttämässä. Riistaa olisi ollut kyllä aivan meidän saunan nurkalla moneen otteeseen! Säikähdin hurjasti, kun kaivolta vettä hakiessani, ykskaks noin metrin päästä pomppaa lintu pystysuoraan ylös ja lentää menojaan. Lehtokurppahan se melkein säikäytti minut hengiltä!

Tämä oli ensimmäinen syksy ilman Wilmaa... Kalle kuitenkin pärjäsi mukana hienosti. Metsässä kävellessä Kalle teki töitä haistelemalla sivuilta ja edestä, josko riistaa olisi lähettyvillä. Kuitenkin, jos polku tai tie oli lähistöllä, niin koira mieluummin jolkotteli sitä pitkin. Tuli ihan meidän Nana mieleen! Mitäpä sitä varvukossa rämpimään, kun pitkospuutkin on keksitty. ;)

Kaikenkaikkiaan reissu oli mitä hienoin. Ilmat suosivat auringonpaisteellaan, ehkä kuitenkin hieman liian lämpiminä. Onneksi muutamana aamuna oli kuulas syysilma, lämpömittarin näyttäessä nollaa. Ja yhtenä aamuna mittari kävi muutaman asteen pakkasen puolella. Sade ei pilannut onneksi yhtäkään päivää vain ke-to yönä sadekuuro pyyhkäisi mökkimme ylitse. Yhtään laukausta ei ammuttu metsästystilanteessa, mutta silti saimme metsopaistia maistaaksemme. Mitenköhän se on mahdollista? Sepä selviää huomenna, kun päivitän tänne otteen erästelypäiväkirjastamme Villen kirjoittamana.

Ensimmäinen aamu mökillä sarasti kuulaana, sumuisena syysaamuna. Ville ja Kalle toiveikkaina oman lammen rannassa sorsia odottelemassa.

Lisää kuvia reissustamme löydät tästä linkistä.