Vietin Hildan kanssa pari tuntia aamupäivällä UMN:n taipparikurssilla. Ryhmä muodostui kahdeksasta koirakosta, johon kuului kolme lapukkaa, kaksi kultsua, kaksi flattia ja yksi tolleri. Suurin osa koirista oli n. 1,5 vuotiaita ja nuorin muistaakseni 11 kuukautta. Hilda oli kaksi vuotiaana siis joukon vanhin, muttei välttämättä viisain...

Pelkäsin Hildalta häiritsevää käytöstä, koska kolme viikkoa on oltu treenaamatta. Ensin kaksi viikkoa mökillä metsäläisenä eloa ilman remmin kiertämää ja sitten viikko sairaslomaa lasin halkaiseman anturan vuoksi. Hilda käyttäytyi kuitenkin aika maltillisesti. Aluksi melko häiritsevää vinkunaa, mutta lopuksi se jo makaili rauhallisena jaloissa.

Hildan jalkaan olin nyörittänyt vielä muovin ja sukan suojaksi. Haava on melko hyvin parantunut, kun olemme ottaneet rauhallisesti. Vain lyhyehköjä remmikävelyitä. Eläinlääkäri olisi halunnut tikata haavan, mutta minä saiturina en suostunut menemään vastaanotolle, varsinkin kun antibioottiakin löytyi kaapista seitsemän päivän kuurin verran. Siististi haava näyttää umpeutuvan ilman tikkejäkin. Keskiviikkona haavasta oli vielä n. 1 cm auki, mutta sittemmin se on pysynyt ummessa. Sukkaa kuitenkin käytetään vielä, ettei haava likaannu.

Itse treeneissä saimme hyvää malttiharjoittelua ja pääsimme muutamia noutojakin tekemään: linjaa ja markkeerausta. Ensimmäisessä linjassa Hilda olisi palauttanut damin nätisti minulle, mutta jäin "sivelemään" koiraa, enkä ottanut heti damia pois. Siitäkös Hilda riehaantui ja lähti dami suussa luotani, huomasi sitruunaperhosen, tiputti damin ja loikki perhosen perään! Kohta jo muisti damin, jonka kappasi suuhunsa ja toi mulle. Kouluttajan kommentti oli, että koiralla on selkeästi kevättä rinnassa!



Hildan "treenilook".