Eilen maanantaisissa NOME-treeneissä junnuilla oli oikein tehokkaat ja mielenkiintoiset treenit. Teimme ensimmäistä kertaa lähihakua, kun hanki kantoi koiran ja suurimmaksi osaksi ihmisenkin. Vain silloin tällöin askel upposi reittä myöden hankeen... Veimme mäntyrisukkoon toiselta puolelta koirien nähden kasan dameja, jonka jälkeen siirryimme koirien kanssa vastakkaiselle puolelle lähettämään koirat hakuun. Hieman jännitti, että miten Hilda menee ensimmäistä kertaa, mutta suoritus oli "erittäin hyvä ellei täydellinen". Heti perään haetutettiin toinen, mutta Hildan mielenkiinto ei enää riittänytkään. Nenään tuli ympäriltä jos jonkinlaista hajua ja korviin kantautui ääniä ja pienen pää pyöri kuin hyrrä. Saatiin mennä melko paljon lähemmäs hakualuetta, jotta dami tuli talteen. Hildasta huomaa, että se ei kestä toisintoa oikeastaan yhtään, mielenkiinto menee saman tien...
Teimme myös markkeerauksia. Ensimmäinen markkeeraus meni pieleen, koska juuri kun damia heitettiin Hilda käänsi pään pois ja seurasi mitä takana oleva koira tekee, eikä Hildalla ollut hajuakaan mistään markkeerauksesta. Toisella yrittämällä jaksettiin keskittyä olennaiseen ja markkeeraus sujui hyvin.
Hilda teki treeneissä myös elämänsä ensimmäistä kertaa kakkosmarkkeerauksen. Arvaatko jo miten kävi? No, juu, pieleenhän se meni. Ensimmäinen tuli talteen hyvin, mutta toisen hakemisesta neitokaisella ei ollut mitään käsitystä. Heittäjä joutui hieman kannustamaan Hildaa, jotta saatiin dami talteen.
Hildan jälkeen oli seuraavan potilaan vuoro eli Kallen. Kalle sai ensin hakea muutamat markkeeraukset, jonka jälkeen hinkattiin linjoja eteen ja sivuille muun treeniporukan lyödessä vetoa mihin suuntaan koirat lähtevät ja hurratessa niin pieleen menoille kuin onnistumisillekin. 
Linjat eivät menneet ihan puhtaasti nappiin heti, mutta pienellä hinkkaamisella saimme damit haetuksi. Mikä parasta Kalle kuunteli pilliä hyvin, pysähtyi justiinsa eikä melkein.
Kivat treenit, kiva porukka, kovasta tuulesta huolimatta, hauskaa oli!
Kolmen kopla nokosilla.
