Kallen sunnuntaiaamuisesta kohtauksesta vielä jännittyneinä olemme nyt muutamana aamuna heränneet n. klo 06, kun koirat pitävät vähänkin jotain ääntä. Maanantai aamuna kuulostelin korvat höröllä, kun Hilda lähti liikkeelle, että onko Kallella kohtaus päällä... Tiistaina räpelsin juuri valoa, kun olin taas kuullut jotain ääntä ja kuulen valoa sytyttäessäni Villen hieman hätääntyneenä kysyvän, että onko Kalle saanut kohtauksen... Kalle ei ole onneksi kuitenkaan saanut kohtauksia vaan voi hyvin.
Tänään aivan yllättäin lähdin siskon ja hänen kaverinsa matkaan vetämään koirille verijälkiä, jotka myös jäljestimme samaan syssyyn. Hildalle tehtiin varmaankin pisin jälki mitä tähän asti on tehty. Jälki oli n. 200 m ja siinä oli kulma.
Hilda lähti jäljelle määrätietoisesti nenä maassa porskuttaen melkoista vauhtia. Jouduin jarruttelemaan sen menoa. Kulma löytyi hienosti ja makuuta nuoltiin. Kulma rengastettiin ja sen jälkeen porskutettiin taas jälkeä eteenpäin. Hildalla kietoutui jälkinaru takatassun ympärille rampauttaen koiran, mutta ei se mitään välittänyt, painoi vain hirveällä vauhdilla eteenpäin! Oli pakko topata sen meno ja ottaa naru pois jalan ympäriltä. Koiruus ei siitä häiriintynyt, vaan jatkoi rivakasti kaadolle (metson siipi) asti. Kaatomakuuta nuoltiin ja metson siipi napattiin suuhun.
Kalle ei päässyt jäljelle, koska Ville on vielä sen verran flunssassa, ettei kunto kestä liikkumista. Teimme Kallelle kuitenkin ihmishakua. Ensin minä menin piiloon ja sen jälkeen Ville. Sekä emäntä että isäntä löytyi nopeasti puskista!
Saas nähdä ehtisikö tässä vielä ennen lumia tehdä yhdet jäljet, jotka olisivat jokusen tunnin vanhoja ennen jäljestämistä. Ilmat ovat nyt kylmenneet niin, että tänään päivälläkään ei ollut enää kuin + 2 astetta. Jossain säätiedotuksessa lupailivat tälle viikolle jo päiväpakkasia. Jokohan kohta sataisi ensilumi?!?
