Enpäs oikein tiedä mistä aloittaisin tämän vuodatuksen vai aloittaisinko mistään... Pitäisikö kertoa ensin erittäin huonot uutiset ja sitten keventää vähän paremmilla vai toisinpäin? Jos nyt mennään kaunistelematta asiaa ja kerrotaan huonot ensin...
Eilisissä treeneissä Kalle antoi kyytiä 4-5 kuukauden ikäiselle pennulle. Itse yritin estää tapahtuneen niin hyvin kuin osasin, mutta kaikki kävi niin äkkiä, ettei kukaan ehtinyt estää tapahtunutta. Pentujen vuoro oli päättynyt ja olin vaihtanut Hildan autosta Kalleen. Lähdin Kallen kanssa kävelemään treenipaikan vieressä olevaa tietä, jossa koirat yleensä käytetään ennen treenejä. Takaisin tullessa huomaan mutkan takaa, että siellä tulee kaksi henkilöä vastaan koirat irti, minulla oli Kalle remmissä. Toinen tulijoista oli tämä pentu. Ehdin huutaa, että ottakaa se pentu kiinni, Kalle puree sitä!!! Pentu ei tietenkään ollut ollenkaan omistajan hallinnassa ja se ryntäsi suoraan Kallen luo ja vielä pers puolelle. No, tietäähän sen jo miten siinä kävi. Tämän hetkisen tiedon mukaan pentu selvisi onneksi kuitenkin pelkällä säikähdyksellä... En lähde tässä nyt sen enempää asiaa ja omia mietteitä analysoimaan, mutta sanomattakin on selvää, että fiilikset on melko epätoivoisen p#skat... Päässä pyörii asioita aina kuonokopasta kuulaan... Ainoa omia hermoja tyynnyttävä, laiha puolustus on, että minulla oli koira kiinni.
Itse treenit sujuivat Kallelta hyvin, vaikka omat fiilikset olivatkin aika synkät... Hildalla treenit eivät noutojen puolesta sujuneet. Pitkiä linjoja ei muistettu ollenkaan. Piti mennä n. 20 metriin ja siitäkin vielä muistuttaa, että missä se dami oikein onkaan. En tiedä mistä kiikasti. Liekö jotain juoksun jälkimaininkeja. Tuntui koira olevan jotenkin muutenkin muissa maailmoissa. Hienosti meni ainoastaan paikalla istuminen yksin, vaikka muita koiruuksia käveli ohi. Jotain sekin.
Hilda myös leikki remmissä hieman ennen treenien alkamista tämän samaisen pennun kanssa. Hildan mielestä se oli ihana ja se olisi jaksanut vääntää sen kanssa vaikka tunti tolkulla. Jotkut lätyt hieman murahteli pennulle, mutta Hildan mielestä se oli vaan niin ihQ. :)
Treeneistä kotiin tullessa oli tarkoitus hakea Kallelle hieman maksalaatikkoa ja tehdä nakkikakku 6 vuotis synttäreiden kunniaksi, mutta rähinöitsijä sai nyt tyytyä vain riisi-jauheliha-lihapullaseokseen iltaruokana. On se vaikeaa, kun koira on muuten niin ihana, mutta sitten tapahtuu tällaista. Plääh, en tiedä mitä tässä tekisi..?
Hilda treffasi sunnuntaina pitkästä aikaa Santun, joka on kuukauden Hildaa nuorempi labbis. Sellainen kevyt 38 kiloo elopainoltaan. :)
