Tänään maassa oli valkoista hötöä, jonka hämärästi keväältä muistan. Sitä oli yön aikana tullut oikein sentti tolkulla, ihquu! En malttanut turkissani pysyä, kun metsälenkillä päästelin höyryjä menemään ja kirmasin sen minkä jaloistani pääsin. Emäntäkin oli aivan riemuissaan, kuulin sen toivovan, että tällaisia kelejä jatkuisi kevääseen saakka. Sitä mäkin toivon, koska tänään mun tassuja ei läästitty pyyhkeellä ollenkaan! Toisaalta on kyllä hauska ärsyttää emäntää ja repiä pyyhettä kulmasta ja vengurrella vastaan, kun emäntä yrittää saada tassuja puhtaaksi... Mut ennemmin mä kyllä annan jalkani pyyhkiä, kun että emäntä tunkee mut suihkukoppiin. Se vasta kamala paikka on! Viimeksikin yritin isännän turviin piiloutua, mutta kyllähän se emäntä mut sieltä löysi ja jouduin suihkuun... Oon kyllä vähän miettinyt, et pitäisköis hieman rajottaa kuitenkin sitä kuralätäköissä ravaamista...njääh, EI!

Isoveikkakaan ei ollut ihan koko aikaa tiukkis ja jäykkis, vaan rentoutui välillä persravaamaan hangessa. Alamäessä se peijooni jyräs mut, auts! Menin törmäyksestä mukkelis makkelis, mutta jatkoin sinnillä matkaa pienen kuperkeikan jälkeen! Mulla oli niin hauskaa, että unohdin ihan kokonaan filmata. Tais olla eka kerta, kun en huutanut kuin syötävä, kun isoveikka törmää muhun.


Siinä se tiukkis isoveikka antaa mulle "pahaa silmää".


...mutta minähän en sen anna häiritä menoa, vaan kaahaan kahta kauheammin! Viuh, yritähän emäntä ehtiä räpätä kuva!


No, okei, okei, poseerataan nyt sit hetki, mut ihan vaan hetki.

Talven riemuja toivotellen,
Hilda