Niinhän siinä sitten kävi, että itse jouduin koirani esittämään tänään Lohjalla pentunäyttelyssä. Tarkoitus oli, että siskoni, Elina, olisi Hildan esittänyt, mutta tuli hieman mutkia matkaan. Meillä oli siskon tyttö (meidän kummityttö), Jasmin 4 v, mukana. Aamulla ja matkallakin kaikki oli hyvin, mutta paikan päällä pieni oli jotenkin vaisu, kun edes karkki ei kelvannut. Eipä mennyt aikaakaan, kun tyttö nukkui "festarituolissa" äidin takin alle käpertyneenä valitellen kylmyyttä. Otsa olikin selkästi kuumahko.
Ihan minuutteja ennen kun Hildan kanssa olisi pitänyt mennä kehään Jasmin meni äidin luo itkien pahaa oloa. Ennen kuin tyttöä ehdittiin kiikuttaa vessaan, niin oksennukset tuli hallin lattialle. Äkkiä vain Elinalta koira, namit ja numerolappu minulle hihaan ja mars kehään! Kaikki kävi niin äkkiä, etten ehtinyt turhia jännittää, vaikka aamulla olinkin aivan hermostuksissa, kun näyttelyyn lähdimme. Lähinnä pelkäsin sitä miten huonosti Hilda käyttäytyy.
Turhaan pelkäsin käyttäytymisongelmia, sillä Hilda oli oikein nätisti vaikka ei ole eläessään nähnyt yhtäaikaa kun maksimissaan kolme koiraa... Tupaten täyteen ahdattuun näyttelyhalliin Hilda asteli komea irokeesi pystyssä, kun niskakarvat sojottivat komeasti taivasta kohden. Hilda haisteli uteliaana kaikki vastaantulevat "miljoonat" koirat. Eräs cairni kerkesi ohimennessään haukkaamaan Hildaa kuonosta, mutta Hilda ei ollut moksiskaan vaan suunnisti kohti seuraavaa tulijaa. Seuraava pentu lupsaisikin iloisesti Hildan naamaa ja Hilda oli onnesta mykkyräisenä.
Omasta kehäkokemuksesta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, joten hieman olin ruosteessa. Tuomari käski ottamaan alkujännitykset pois ja liikkumaan. Huomasin, etten saanut Hildaa oikein nätisti juoksemaan siinä ajassa, mutta pääasia oli, että se juoksi eikä pomppinut! ;) Purukaluston sai kurkistaa nätisti ja seisonta meni myös siihen nähden hyvin, että emme ole sitä juurikaan harjoitelleet! Eihän se nyt oikeassa asennossa seisonut, mutta seisoi kuitenkin suht paikoillaan, jota en uskonut tapahtuvan vaan luulin, että se hyppii, pomppii, vetää, kiskoo, ulisee ja puree remmiä...
Näyttelystä Hilda sai pentuluokan 1 -tuloksen. Arvostelussa sanotaan sen olevan hankalassa kehitysvaiheessa ja siinä luetellaankin melkoinen lista puutteita. Hyvää kuitenkin ovat päänlinjat, selkälinja ja karva sekä runkoon nähden Hildalla on sopiva luusto. Omaa mieltä lämmitti eniten, että arvostelussa lukee, että koira esiintyi mukavasti. ;)
Hilda 6 päivää vaille 9 kk. (Kuvat © Elina).
