Hildalla ja mulla oli eilen tylsät maanantaitreenit. Jo jonkun aikaa mielessä on kytenyt ajatus, että menisin Hildan kanssa pelkästään seuraamaan treenejä malttiharjoitukseksi. Ville oli eilen lähdössä treeneihin mukaan, joten minulle tarjoutui mahdollisuus seurata Hildan kanssa Kallen treenejä.

Treenikentälle saavuttaessa ennenkuin treenit olivat edes alkaneet Hilda kävi hieman kierroksilla, oli rauhaton ja vinkui. Sarin ohjeesta lähdin Hildan kanssa kävelemään ja kun tulisin takaisin kentälle yrittäisin säilyttää Hildalla saman rauhallisen vireystilan kuin kävellessäkin. Tämä onnistui hyvin. Hilda seuraili kentän laidalla oikein mukavan rauhallisena mitä muut tekivät. Loppuakohden ilmeisesti mielenkiinto alkoi taas herpaantua ja välillä kuului pientä vinkunaa.

Kallen ja Villen treenit oli vähän "comme ci, comme ca" eli niin ja näin. Villellä on ollut hankaluuksia Kallen sivulle lähetysten kanssa, mutta on saanut sen yleensä menemään hienosti eteen. Eilen pillikuuliaisuus ja sivullemenot sujuivat, mutta eteenmeno takkusi todella. Kallen eteneminen oli hidasta ja nykivää, aivan kuin se ei oikein olisi tiennyt mitä siltä odotetaan. Jostain syystä Ville ei myöskään huomannut kehua Kallea oikeasti suorituksesta, joten koiruus ei saanut kaipaamaansa vahvistusta suoritukselleen. Viimeisessä linjassa Ville huusi Kallelle "JOOOO!", kun linja lähti suoraan. Koira sai selkeästi uutta pontta ja vauhtia alleen! Ville myönsi, että häntä taisi hieman jännittää yhteistreeneissä olo ja toisten silmien alla ohjaaminen. Tiedän hyvin tunteen Kallen ja minun alkutaipaleelta. ;) Kyllä se siitä!