Viikonlopun vietimme Turussa. Villen siskon luona oli serkku-tyttö Ruotsista käymässä ja viikonlopun aikana "vi snackade lite svenska och hade det så roligt" tai jotain sinnepäin...

Lauantai-illalla lähdimme Vehmaalle kalaan, vaikka olikin melko tuulinen keli. Melkoiset laineet merellä kävi, mutta ei sentään vaantopäitä, joten uskaltauduimme prutkullamme vesille. Viime kerralla meiltä loppui menovesi, mutta tällä kerralla prutku ei suostunut edes käynnistymään. Ville ryki prutkun narusta niin, että kyljet kramppasi, mutta vehje ei inahtanutkaan. 
Ei auttanut muu kuin soutaa (minä sousin) läheiseen "haukilahteen", sinne ei tuuli osuisi eikä näin ollen olisi aallokkoakaan. Peräprutkun toimimattomuudesta meni jotenkin fiilikset niin, että kalastaminenkaan ei ollut hauskaa. Rantauduimmekin piskuiselle saarelle nauttimaan ilta-auringosta, suklaakekseistä ja vichyvedestä. Johan tunnelma parani ja tämän jälkeen olikin mukava kalastella. Ilmakin tyveni niin, että takaisin päin oli jo oikein mukava soutaa.
Laitoimme veneen jo talviteloille eli toimme airot pois, mutta mikäli lokakuussa on vielä kelejä ja saamme peräprutkun toimimaan, niin eiköhän vielä yksi kalastusreissu tule tehtyä.

Tuliaisiksi Turusta Ville toi "sikaflunssan". Lauantaina illalla kun menimme nukkumaan Villellä ei ollut mitään flunssan oireita, mutta yön aikana Ville tuli kipeäksi. Tauti pahenikin ryminällä ja jo sunnuntai-iltana Villellä oli lähes 38 astetta kuumetta. Työpaikkalääkäri oli sanonut tänä aamuna tulehdusarvot testautettuaan, että on pieni mahdollisuus, että Ville jää henkiin. Hurttia huumoria...

Saimme ihailla erittäin komeaa auringonlaskua rantautuessamme. Taivas näytti lähes palavan.