Aargh, menee herrrrmot tuon Hildan kanssa. Aamulenkillä teimme motivoituja linjoja koirille. Sanomattakin on selvää, että Kalle ja Ville loistivat, mutta minä sähläsin Hildan kanssa. Tai enimmäkseen kai Hilda sähläsi.
Linjan päässä oli hyvällä välimatkalla kaksi damia, molemmille koirille omat. Lähetin Hildan ensimmäisenä eteen. Epäilyksen sana Kallen damilinjalle kaartamisesta oli lausuttu ääneen ja näin kävi. Hilda kääntyi lijalta ja koukkasi hakemaan Kallen damin. Toi kuitenkin hienosti sen, eikä yrittänyt käydä vaihtamassa tai hamstraamassa toistakin damia matkaan.
Toisella kerralla Hilda haki suoraa linjaa edeten oman daminsa, mutta tämän jälkeen koukkasi Kallen damille ja vaihtoi omansa siihen!
Kolmannen kerran teimme saman linjan niin, että Ville seisoi vahdissa kahden damin välissä valmiina ärähtämään, jos sooloilua esiintyy. Hilda lähti suoraan eteen damille. Damin suuhun koppaamisen jälkeen se mietti hetken, että yrittäiskös koukata tuon toisen damin kautta vai mitä tekis. Lähti kuitenkin takaisin minun luo sen kummempia enää sooloilematta.
Luovutukset oli myös välillä mitä sattuu. Välillä tultiin komeasti luo ja välillä juostiin vielä komeammin ohi, eikä damin luovuttamisesta ollut tietoakaan. Vaivun kohta epätoivoon näitten luovutusten kanssa... edelleen... 
Hilda esittelee kuvassa koiran kuivamuonaostoksilta saatua korruptiolahjaa eli valollista kaulapantaa, jossa on kolme säätöä: vilkkuva, vilkkaasti vilkkuva ja tasainen valo. No nyt loistetaan lenkillä, jos tähän mennessä käytetyt heijastinpannat/liivit eivät ole riittäneet!
Lähdenkin tästä heti testaamaan pantaa, sillä lähden ystävättären kanssa koiralenkille jokirantaan. Tosin päivät ovat valostuneet sen verran, että taidamme keretä lenkiltä takaisin valoisan aikana.
