Tänään tulikin kevään lämpimin ilma, varjossa + 10 astetta! Kevätbongailuista on nähty jo laulujoutsenet, telkät ja tänään jopa nokkosperhonen!
Tarkoitus oli mennä järven jäälle variksia jemmaamaan, mutta rannalla olevassa lintutornissa oli jo aamutuimaan bongareita, joten ei pokka kestänyt mennä rantakaislikkoon variksenraatoja haetuttamaan. Tulimme kotipihan vieressä olevaan metsään silläkin uhalla, että Hilda pistää tutussa maastossa lekkeriksi.
Lumihankitilanteen vuoksi hausta tuli kapea, mutta pitkä. Hilda löysi nopeasti kaikki kuusi varista eikä hakuinto hiipunut ollenkaan. Ensimmäistä palauttaessaan Hilda pudotti variksen parinkymmenen metrin päähän. Ajattelin olla sanomatta mitään ja katsoa mitä tuleman pitää. Hilda näytti olevan hieman ihmeissään ja kun ei muuta keksinyt rupesi kierimään hangella variksen lähellä (ei päällä kuitenkaan). Kierimiseen puutuin napakalla EI:llä! Hilda nousi seisomaan, ja oli vieläkin hieman epäilevän oloinen, että mitäs tässä nyt tekis. Sanoin "tuo!" ja Hilda nappasi variksen suuhunsa ja toi sen minulle. Seuraava tuli hienosti perille asti ja kolmas taas pudottaen. Sen jälkeen kaikki loput kolme tulivat käteen asti!
Lumihanki kesti koiraa osittain, joten Kallen selkää säästääksemme veimme Kallelle vain kolme varista hakuruutuun. Varikset tulivat komealla innokkuudella talteen!
Sulaisipa tuo puolen metrin hanki nyt vauhdilla kokonaan pois, niin pääsisi kunnolla metsään kuljeskelemaan ja haeskelemaan! Mutta hei, kerrankin treenit sujuivat hyvin molemmilta koirilta! ;)
Hakualueen alkuosa
