Koiruudet saivat taas eräs ilta pakastimesta sulatettuja peuran lihaisia luita kaluttavakseen. Paikalle ilmaantui yllättävä kerjäläinen, jolle ei riittänyt muu, kuin saada oma luu kaluttavakseen:
torstai, 24. maaliskuu 2011
torstai, 24. maaliskuu 2011
Koiruudet saivat taas eräs ilta pakastimesta sulatettuja peuran lihaisia luita kaluttavakseen. Paikalle ilmaantui yllättävä kerjäläinen, jolle ei riittänyt muu, kuin saada oma luu kaluttavakseen:
Lapin sanastoon kuuluva gaissa tarkoittaa korkeaa tunturia, jonka huipulla lumi pysyy kesät talvet. Sehän sopii hyvin blogin osoitteeksi Pohjoiseen hurahtaneelle eteläsuomalaiselle, jolla on "sama pää kesät talvet". Täällä kirjoittelen pilke silmäkulmassa pääasiallisesti otto-pojastamme käyttölinjaisesta kultsusta Kallesta, syntyjään saksalaisesta, englantilaiset sukujuuret omaavasta, Hilda flattineidosta. Toisinaan tarinaa myös löytölapsemme Onni-kissan puuhailuista, mökkeilystä Joronjäljellä, erästelystä ja kalastelusta. Hetken huumassa saattaa kirjautua myös muita jorinoita ohi aiheen... Lähinnä kaiketi yksinpuheluna, omaksi iloksi ja muistoksi.
***Kaikki kuvat ovat itse ottamiani, ellei toisin mainita. Ethän kopioi kuviani luvatta, kiitos.***