Ville oli eilen kaverinsa kanssa iltapilkkikilpailuissa. Oli pilkkinyt itsensä miestensarjan neljänneksi kaverin jäädessä toiseksi viimeiseksi. Ville oli nostanut jäälle melko pönäkän hauenkin.

Samaan aikaan toisen järven jäällä minä olin WT-koulutuksessa tukemassa Suomen IWT-joukkueen matkaa Unkariin. Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin mukaan ilman koiraa. Ajattelin, että saan paremmin kuunneltua ilman vinkuvaa Kallea. Voi olla, että se pitikin paikkaansa, mutta silti oli jotenkin "hölmöä" kökkiä treenirivin takana tumput suorina vain kuuntelemassa.

Koulutukseen osallistui niin paljon porukkaa, että kolmen ryhmän sijasta ryhmiä oli neljä. Lyöttäydyin Susanna Fontellin luotsaaman alo-ryhmän matkaan. Tarkoituksenani oli seurata kaikia neljää ryhmää vuorollaan, mutta jotenkin jämähdin tähän ekaan ryhmään. Kyseisessä ryhmässä oli myös pari maanantaitreeneistä tuttua, joten juttuseuraakin löytyi.

Oli koira mukana tai ei, niin kovasti koulutuksesta sai taas uutta puhtia, varsinkin kun näki miten hienosti muiden koirat toimivat. Siellä oli muutama saman ikäinen lapukka kuin Hilda on, ja ne menivät ohjaukset niin eteen kuin sivullekin täydellisesti. Ja minä se vielä hetki sitten painin palautusongelman kourissa. Hilda vaikuttaa kyllä kaikin puolin muutenkin kakaralta hillittyihin lapukoihin verrattuna. Joo-joo, ei saa verrata omaa koiraa muiden koiriin, mutta silti...

Koulutuksen lähihaussa haettiin tennispalloja lumen alta. Tuntui olevan melko vaikea harjoitus muutamille koirille. Vaikka ne käytännössä seisoivat niiden pallojen päällä, niin ne eivät tajunneet laittaa kuonoa maahan ja etsiä. Tulipa mieleen Kallen ja mun ensimmäiset kokeet, joissa damit oli haudattu maahan, eikä Kalle älynnyt mitään.

Aamulenkille tarttuikin mukaan muutama tennispallo, jotka piilotin koirien tietämättä. Hildan harjoitusta helpotin sen verran, että menin suoraan alueelle ja eilisestä koulutuksesta mieleen painuneena kädet selän takana aloin pillittämään lähihakua. Ja kas, Hilda tökkäsi kuonon maahan ja etsi! Ilo oli niin koiralla kuin emännälläkin ylimmillään, kun lumen seasta löytyi ihana keltainen tennispallo! Pallo palautettiin hienosti minulle ja sen jälkeen, vaikka Hilda ei kestä toistoja, haetutin vielä yhden pallon.

Kallelle tein harjoitteen vaikeamman kautta eli ohjasin Kallen alueelle. Myöhästyin hieman pysäyttäessä ja Kalle kerkesi alueen yli. Pillitin sitä takaisin päin ja sitten lähihakua. Kallekin rupesi oitis hakemaan eikä riemulla ollut rajaa, kun tennispallo löytyi! Lähetin Kallen kolme kertaa pallon etsintään ja poika oli aivan riemuissaan, kun lumen alta tupsahteli iloisen keltaisia tennispalloja!

Uskomatonta, on jo huhtikuu! Aprillipäivä, mutta tämä kirjoitus ei kuitenkaan ollut mikään pila, joten ei tarvitse juoda kuravettä päälle. ;) Eilen jäällä koulutuksen alkaessa oli vielä ihanan lämmin kun aurinko paistoi, mutta illan hämärtyessä ja auringon painuessa mailleen alkoi hiipiä kylmä luihin ja ytimiin. Sormet ja varpaat kohmeessa olisin veikannut, että pakkasta on kymmenen astetta, mutta auton mittari näytti vain - 3.