Yleensä tämä ote tietää vaikeuksia damin luovuttamisessa. Huolimaton ote ei tällä kertaa johtanutkaan luovuttamisen lällättelyyn vaan dami tuli kauniisti käteen. Sitä vastoin meillä ilmeni uusi ongelma. Damien vaihtaminen. Niitä tutkitaan, haistellaan ja vaihdellaan ennen kuin palauttamisen arvoinen dami löytyy...
Käväsimme eilen illalla lintuja bongaamassa ja treenaamassa "siellä missä joki menee tien yli". Kaakkuripariskunta uiskenteli järvellä ja joki virtasi valtoimenaan.
Minä menin koirien kanssa piiloon ja Ville kävi huteraa siltaviritelmää pitkin heittämässä joen toiselle puolelle dameja. Otin Hildalle hieman haastetta ja lähetin sen ensimmäisenä vesiesteen yli. Hildasta näki, että se haistoi mistä Ville on mennyt. Yritin, mutta en ilmeisesti tarpeeksi, saada Hildan siitä huolimatta lähtemään suoraan vesiesteen yli eteen, mutta se teki juuri niin kuin pelkäsin eli kiersi siltaa pitki yli. Toisella puolella Villen hajujälki kuitenkin loppui, koska damit heitettiin paikoilleen mäen taakse näkymättömiin. Huusin Hildalle eteen! Ja damikasa löytyi. Palautus ei onneksi enää tapahtunut siltaa pitkin vaan komealla loiskauksella veteen!
Hildan peloton tyylinäyte! Damikasa on vasemmalla mäen takana eli damit eivät näkyneet lähetyspaikkaan.
Molskis ja loiskis! Uimalla läpi hyisen veen! Seuraavat damit haettiin suoraan eteen syvään veteen edeten.
Kalle ei palauttanut suoraan syvimmästä kohtaa läpi, vaan kiersi hieman matalammasta.
Kalle myös kiersi sillan kautta ettei varpaat palellu. Ymmärtäähän sen, sillä toisen järven puolella oli vielä rutkasti jäätä. Joten vesi oli varmasti kylmää, hrr.
Kiertelystä huolimatta Kalle oli kuitenkin aivan pähkinöinä noutamisesta! Ihan super-hyper innoissaan ja aivan villinä! Olemuksesta ja ääntelystä päätellen talviturkin heittäminen ja vuoden ensimmäiset vesitreenit olivat kuitenkin hirvveen hirvveen hauskaa!
Ville kävi vielä autolle paluu matkalle nakkelemassa muutamia dameja sinne tänne. Annoimme koirien juosta vapaana, ilman mitään käskyä. Koirilla oli tosi hauskaa, kun sieltä täältä löytyi dameja!
Yhden damin ohi Hilda ja Kalle juoksivat peräkanaa noin metrin päästä äkkäämättä sitä, sillä niiden nenään tuli tien toiselta syrjältä n. 15 metrin päästä tuulen mukana toisen damin haju! Tämän damin palauttamisen jälkeen ohijuostukin dami löytyi hieman tarkemman työn tuloksena. Tästä näki selkeästi miten paljon tuulen suunta damien löytymiseen vaikuttaa.
Kotona koiria kuivaillessa Ville äkkäsi, että Hildan takapäätä kuivatessa pyyhkeeseen tuli verta. Juoksu?!? Oli viimeksi marraskuussa. Tänään ei ole ainakaan vielä havaittu verta. Jäämme huolestunein mielin seuraamaan tilannetta...
