Eilisissä NOME-treeneissä Ville päätti ykskaks "yrittää pikku kikkaa" sillä seurauksella, että koko piskuinen treeniporukka sai kertauksen kakkosmarkkeeraukseen lähetyksestä. Ville jostain syystä yritti päättää kumman damin Kalle hakee ja Kalle tietenkin oli hakemassa juuri sitä toista damia, jolloin pojille syntyi turhaa vääntöä asiasta. Lopulta Kalle ei enää oikein tiennyt, että minne pitää mennä vai pitääkö ollenkaan... Kalle markkeerasi muutenkin jotenkin tosi huonosti. Kakkosmarkkeerauksissa se kyttäsi vain sitä ensimmäisenä heitettyä, eikä meinannut ollenkaan irrottaa katsetta toiseen heittoon, vaikka heittäjä kuinka vaakkui merkiksi. Markkeerauksen matka oli myös tosi pitkä, tuntui, että Kallelta loppui usko kesken, "ei se dami näin kaukana voi olla" , koiruus näytti tuumaavan.

Hildalla ei ole enää mitään ongelmia veteen menossa. Se ponkaisee sellaisella loiskauksella veteen, että oksat pois! Hieman vielä innostuksen huumassa aina välillä vesi roiskuu damille mennessä.

Nyt Hildalla melkein syttyi palautuslamppukin päässä vastarannalle asti heitetyssä markkeerauksessa. Neiti hyppäsi rannalta takaisin veteen dami suussa, mutta käänsi sitten huudoista huolimatta takaisin ja nousi rannalle. Näin tapahtui kaksi kertaa, ja dami palautettiin rannan kautta, eikä uimalla, vaikka yritys olikin "hyvä".

Hilda teki elämänsä varmaankin kolmannen kakkosmarkkeerauksen hienosti. Tosin en pitänyt sitä irti vaan taippariotteessa, koska arvasin, että se yrittää kokemattomuuttaan markkeerausten välissä sinkaista hakuun (saimmekin kotiläksyksi paikallaan pysymisen). Ensimmäinen dami palautettiin maan kautta, koska se putosi vesirajaan. Toinen, keskellä lampea oleva, dami palautettiin uimalla suoraan minulle ravistamatta. Annoin ylitsevuotavat kehut moisesta suorituksesta, josko niiden ansiosta palautuslamppu syttyisi kirkkaampana.

Helteet senkun hellivät! Eiliset NOME-treenit treenailtiin ja tänään rally-TOKOiltiin + 25 asteen helteessä! Tänään mukana oli jälleen tokoilemassa muutama uusi koiruus: yksi vuotias hovawart uros sekä pieni terrieri. Kalle suoritti Villen kanssa radan melko mallikkaasti kahteen kertaan ihan ilman hihnaa.

Minä pidin ensimmäisen kierroksen Hildan kiinni, mutta toisella kerralla kiersimme radan ilman hihnaa. Hienolla seuraamisella meni ja rata suoritettiin melko kivasti läpi. Maahan jääminen, niin, että kierrän Hildan ympäri tuotti hieman vaikeuksia, mutta siitäkin selvittiin, kun eteen jäi sopiva määrä herkkuja, jotta ehdin pyyhältää koiran ympäri ennen kuin herkut oli syöty!