Takana on ihanaakin ihanampi viikonloppu. Lauantaina olimme Kotkassa. Aamulähtö hieman viivästyi; taisi tyyny olla liian hyvin ja aamutoimet turhan verkkaita. Lisäksi jouduimme vielä kääntymään takaisin muutaman kilometrin ajettuamme, koska Villen kännykkä oli jäänyt kotiin, vaikka kotipihalla vielä kysyin, että onko kännykkä mukana... kröhöm... No, mutta päästin kuin päästiinkin alkuiltapäivästä Siikakosken laitamille Perho jamboreeseen moikkaamaan casting-tuttuja ja maistamaan villisikamakkaraa. Sieltä kävimme kirjautumassa Seurahuoneelle ja myöhäisellä pikalounaalla.
Vihdoin n. klo 16 pintaan pääsimme takaisin Siikakoskelle ja kalaan. Ilma oli aivan mahtavan aurinkoinen ja lämmin. Joessa oli hirmusti vettä, joten minulla ei ollut mitään ongelmia heitellä uistinta. Hieman ennakkoon ajatutti, että miten mahdan pärjätä vai onko uistin koko ajan kiinni jossakin kiven kolossa. Olin varma, että reissussa tullaan menettämään minun toimesta monta vaappua, mutta emme kärsineet kuin yhden menetyksen. Villeltä oli lukko irronnut ja suosikki viehe jäi Kymijokeen... Ennen vieheen menetystä sillä oli saatu viimeisestä Siikakosken suvannosta hauen pulikka.
Pidimme kahvi ja kaakaotauon n. klo 20.30. Päivä oli hurahtanut käsittämättömän nopeasti. Selkää alkoi hieman jäytämään heittely, mutta kaffepaussi piristi sen verran, että päätimme vielä jatkaa lupien loppumiseen asti. Päätös osoittautui melkoisen hyväksi, sillä jo klo 21.15 Ville oli napannut Siikakoskesta noin kilon kirjolohen! Hetkeä ennen auringonlaskua kalat innostuivat pomppimaan melkoisesti pyydystellen ilmeisesti tsiljoonia polttiaisia, jotka joen pinnan yläpuolella pörräsivät. Heittelimme innokkaina vaappua polskivien pikkukalojen sekaan, ja sieltä, kosken kuohuista, Ville onnistui nappamaan kirren tai killen, kuten Kotkassa sanotaan.
Kuuden tunnin kalalupamme päättyi klo 22. Selkäkin huusi jo sen verran armoa, että oli ihan hyvä lopettaa, vaikka mieli olisi vielä kalastaa halunnutkin. Kävimme laavulla paistamassa makkarat. Pääsimme valmiille tulille, sillä siellä sattui olemaan jokin pienessä maistissa oleva kalaporukka. Haukkasimme nopeasti makkarat ja huristelimme takaisin hotellille. Raittiin ilman myrkytys oli melkoinen, ja nukahdimme ennen kuin ehdimme edes nähdä kuka euroviisut voitti.

Yritys hyvä, mutta en onnistunut saamaan täytettä reppuun...

... vaan kalat sai parempi kalamies...