Kaivoimme naftaliinista Nanan vanhat MEJÄ-valjaat ja siihen kuuluvan koesäännösten mukaisen 6 m:n narun. Kyseinen setti onkin saanut maata pussissa rauhassa varmaankin sellaiset kymmenisen vuotta... Kallelle paketti oli oikein sopiva, mutta meidän rimppakinttu tuntui vielä hukkuvan valjaisiin.

Eilen kävimme tekemässä järjestyksessään toisen verijäljen Hildalle, Kallenkin päästessä tällä kerralla mukaan. Villen työkaveri oli n. pari tuntia aikaisemmin käynyt vetämässä kolme jälkeä. Kaksi n. 100 m pituista ja yhden hieman pidemmän yhdellä makuulla. Kalle jäljesti ensin pisimmän jäljen. Lähtö oli melko verkkainen. Kalle haisteli tarkkaan lähtöpaikkaa, mutta lähti sitten vauhdilla etenemään aluksi maavainuisesti, mutta ennen kulmaa siirtyi ilmavainuun. Kulma kuitenkin merkattiin hätäisesti nuuhkaisemalla ja matka jatkui vauhdikkaasti suoraan jäljen loppuun asti. Kalle oli jäljen päässä kuulemma ollut vähän sen oloinen, että mitä tässäkö tämä jo oli?!?

Seuraavaksi oli Santun, Villen työkaverin labbiksen (5 kk), vuoro jäljestää. Tarkkaan Santtukin nuuhki lähtöpaikkaa, mutta oli aluksi hieman hämillään, että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä. Katseli meitäkin ihmetellen, mutta lähti kuitenkin verkkaisesti jälkeä pitkin ja hienosti jäljen pää löytyi.

Viimeisenä oli Hildan vuoro jäljestää. Hilda haisteli jäljen pään ja lähti siitä reippaasti etenemään jäljen suuntaisesti maavainulla. Jäljen keskivaiheilla verta oli lisätty hieman ja Hilda oli löytänyt kohdan, jolloin Ville oli ruvennut kehumaan Hildaa. Hilda ilmeisesti yhdisti kehut viime jäljen lopetukseen ja oli rynnännyt Villen luo, vähän niinkuin, että tämä oli sitten tässä. Oli kuitenkin jatkanut jäljestämistä, mutta tehnyt pari pyörähdystä, poikennut jäljeltä ja vääntänyt kakit!!! Sitten matka oli jatkunut taas reippaasti suoraan jäljen päähän.

Miehet olivat hieman sitä mieltä, että 100 m saattoi olla vielä hieman liian pitkä matka pennuille. Molemmilla oli ollut lopussa havaittavissa hieman kiinnostuksen herpaantumista. Ehkä siis ensi kerralla vielä hieman lyhempi jälki pennuille, mutta Kallelle ehdottomasti kunnon ALO-luokan jälki.