Lukuunottamatta puuskittaisia tuulen vireitä ilma oli siis lähes tyyni minkä vuoksi pystyimmekin soutamaan hieman tavallista kauemmas. Löysimme ihanan saaren, minkä ympäri pääsi kapeaa sunttia pitkin. Saaren toiselta puolelta rupesi tulemaan hauen puikkoa. Otimme ylös Villen n. kilosen hauen. Saimme myös muutaman ahvenen, mutta olivat sen verran pieniä, että päästimme ne vielä kasvamaan.
Valkoistakin valkoisemmat, taivasta kohden pönöttävät polvet saivat talven jälkeen ensimmäistä kertaa aurinkoa ja niihän sinä kävi, että ne paloivat punaisiksi ja kosketusariksi... Muutoin olimme melko varovaisia auringonoton kanssa ja saimmekin käsivarret mukavan ruskeiksi ilman kirvistäviä palovammoja.
Viitisen tuntia kalareissulla vierähti. Ilma oli paras mahdollinen, käki kukkui ja joutsenet lipuivat hiljalleen merellä. Joutsenia olikin todella paljon, yhdellä silmäyksellä näkyi 15 joutsenta. Kesärannassa näimme myös ritariperhosen. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin nähnyt kyseistä perhosta. Harmi, että perhonen ei rauhoittunut paikalleen, niin, että siitä olisi saanut kuvan. Ehkä sitten ensi kerralla?
Vetouistelemalla suosikki uistimeeni (puna-viher-keltainen Nils Master) tarttui pikkuinen raitapaita.
Meidän Vehmaan "menopeli". Vesi on matalalla ja siitepölyssä.
