Koiramme tärkein työväline on haju. Käsittämättömän tarkasti Wilma haistaa missä kanalinnut lymyävät ja karkottaa kanat lentoon. Hyvällä onnella isäntä saattaa saada saalistakin. Tämän jälkeen koiran hajuaistille on käyttöä jälleen saaliin putoamispaikan paikantamisessa. 
Wilma Kurussa viime vuoden lokakuussa. Koko koiran olemus ja into muuttuu työtilanteessa, kun haju on saatu. Häntä vispaa vaakasuorassa ja touhu on melkoinen.
Suomussalmella viime vuoden syyskussa. Wilma on hajun perusteella löytänyt pudotetun pyyn ja tuonut sen isännälleen. Tarvittiin määrätietoista niskapuristusta, jotta saaliin omistajuudesta päästiin tälläkertaa yhteisymmärrykseen... =)
