2. ote metsästyspäiväkirjasta Kirsin kirjoittamana:

"su 12.9.2010

Tänä aamuna olimme hieman myöhässä. Vasta kuuden jälkeen olimme Isoahon "pelipaikoilla". Tökättiin auto vakiparkkiin ja mikäs se siinä keulan editse köpötteli metsän suuntaan muu kuin koppelo! Ihailtiin sitä hetki ennen kuin astuttiin autosta ulos ja säikytettiin se matkoihinsa.

Lähdimme kulkemaan Isoahoa vastapäivään. Kotvasen kuljettuamme Kallen edestä lähti lintu, jonka perään Kalle säntäsi. Kuulimme vain siiven iskut, liekö ollut teeri.

Olimme molemmat kuulleet vasemmalta puolelta ikään kuin potpotusta. Lähdimme äänen suuntaisesti kulkemaan. Sitten rupesikin kuulumaan pulputusta ja suhauttelua. Kotvasen kuluttua oli kuitenkin hiljaista.

Suo rämminnän jälkeen takaisin autolle palaillessa pillitimme pyitä. Ne vastaili hanakasti takaisin ja pörähtelivät, mutteivät kuitenkaan näyttäytyneet. Kalle oli villinä pyiden hajuista. Ville on pitänyt Kallea kurissa ja nuhteessa, ettei se karkaisi liian kauas. Aika hienosti se tänään loppuvaiheessa Villeen ottikin kontaktia. Eilen, lauantaina, Kalle säikytti teeripoikueen Matinaholla aivan liian kaukaa ja ajoi niitä satoja metrejä meidän sivuilla ja edessä. Kuultiin vaan potpotusta ja siiveniskuja, mutta yksikään ei vahingossakaan jäänyt ampumahollille.

Eilinen oli kyllä melkoinen päivä, vaikka saalista ei tullutkaan! Aamu alkoi jo upeasti, kun herättyämme klo 05 mökin pihalle kantautui "kopekkokopekkokopek". Mehtikanathan ne suolla soivat! Hilda sai jäädä mökkiin ja Kalle pääsi töihin. Tänään emme olleet Kallen kanssa kun kolmisen tuntia metsällä, kun rupesi satelemaankin, mutta eilen vierähti huomaamattaan viitisen tuntia.

Aloitimme eilen metsästelyn Matinahon laitamia kulkien. Hirvikärpäsiä hyökki kimppuun aivan koko ajan! Pakkasaamuja tässä kovasti odotellaan. Nytkin oli + 10 astetta! Ville ehdotteli hirvikärpästen vuoksi jo kääntymistä takaisin, mutta minä ehdottelin, että mennään nyt sinne kartasta katsomaamme Matinlammelle asti. Sieltähän Kalle sitten sai sen teeripoikueenkin säikytettyä.

Matinlammella uiskenteli hassu tavi. Se ei pelännyt meitä ollenkaan vaan uiskenteli uteliaana edes takas meitä ja varsinkin Kallea ihmetellen. Otin siitä valokuvia ja ikäänkuin se olisi keikistellen poseerannut minulle! Villellä ei ollut sydäntä ampua mokomaa höppänää.

Ennen autolle palaamista kierrettiin vielä Varpulouhikon vieressä oleva kangas, jossa oli järeää puustoa. Ei hirveän pitkästi oltu kuljettu, kun meidän vasemmalta puolelta rävähti ukkometso siivilleen! Istahdimme puunrungolle tuumaustauolle. Kun jatkoimme matkaa vielä höpötellen, niin samassa alarinteestä suon laitamilta lähti teeri. Kuinka se siinä oli, vaikka me taukoiltiin ja pölistiin vieressä!?!

Palailtiin autolle ja siirryttiin Isoaholle. Kuljettiin myötäpäivään Varpujärven suuntaan. Toiveissa oli törmätä heti metsopoikueeseen, mikä edellispäivänä säikytettiin, mutta metsoja ei näkynyt. Sitävastoin pyy pillitti oikealla ja vasemmalta kuului räpinää ja potpotusta. Ville lähti kulkemaan äänen suuntaan. Otti jo kiväärinsäkin selästään ja minä seurasin Kallen kanssa henkeä pidätellen, että nytkö se ensimmäinen kivääripaikka tulisi. Joku puunnärehän se sitten vain oli ollut, mutta haulikolla Ville pääsi saattelemaan kelolla kököttänyttä pientä teeriakkaa. Poikue oli lähtenyt Villen edestä ja yksi noussut parin kymmenen metrin päähän keloon. Kun Ville oli hokannut sen ja varovasti ruvennut kohottamaan haulikkoa ampuakseen, niin oli kuulunut pot-pot ja akka pyyhkäissyt matkoihinsa. Haulit olivat pudottaneet vain oksia.

Mökille kun tultiin, niin grillipaikan vierestä lähti tällä kertaa pyy! Ville oli sen vielä myöhemmin saunan vieressä tavannut.

Teimme lauantaina Hildan kanssa omien maiden kierroksen, mutta eipä siellä silloin tietenkään ollut minkäänsortin elämää. Sunnuntai iltanakin olimme Hildan kanssa metsästelemässä Pienellä Koukonvaaralla. Mä menin ylärinteellä ja Ville alla. Hilda sahasi rinnettä meidän välissä kauheaa vauhtia, reipas pikku muru. <3 Metsoa ei rinteessä tavattu, mutta suon laitamilta oli lähtenyt akkateeri n. 70 metristä. Lisäksi Ville oli saanut hirvikärpäsiä kimppuunsa.

Illan pimetessä saunoimme kynttilän hämyssä pitkän kaavan mukaan. Sade ropisi, virvoitusjuoma maistui saunan kuistilla ja elämä oli ihanaa."