Eilen illalla mejäiltiin taas koiruuksien kanssa. Olin jo päivällä käynyt vetämässä verijäljet tuohon meidän talon vierestä aukeavaan metsään. Jäljet olivat 5 - 6 h vanhoja. Kallelle olin vetänyt avo -luokan mallisen jäljen, mutta pituus oli ehkä puolet virallisesta jäljestä eli n. 500 m. Meinasin ihan hippasen söheltää Kallen jälkeä vetäessä, sillä olin päässyt jo hyvään vauhtiin, kun hokasin, että ai niin, ehkä kannattaisi kuitenkin piilomerkitäkin jälki, jos koira sattuu tekemään hukan! Tarkoitukseni oli tosiaan ensimmäistä kertaa piilomerkitä jäljet, jotta miehille tulisi hieman enemmän haastetta jäljestää, mutta aika näkyviä merkit kuitenkin paikkapaikoin olivat...

Kalle jäljesti tosi hienosti, ei oikeastaan mitään moitteen sijaa. Lähtö haisteltiin tarkasti ja siitä lähdettiin reippaasti iikkeelle. Kalle eteni alkuun maavainuisesti, mutta teki jonkun verran kuitenkin siksakkia jäljellä. Ensimmäisen kulmamakuun jälkeen Kalle haahusi vajaan minuutin verran jäljen sivulla, mutta palasi kuitenkin oma-aloitteisesti jäljelle, jonka jälkeen matka jatkui reippaasti toisen makuun kautta kaadolle asti.

Villen työkaverin lapukka, Santtu, ei ollut eilen ihan skarpeimmillaan. Alku lähti melko hyvin, mutta sen jälkeen homma oli ihan hakusessa. Kaikki muu kiinnosti paljon enemmän kuin itse jälki. Ohjauksella päästiin kuitenkin jäljen loppuun ja makuu haisteltiin taas tarkkaan.

Hildalla oli sitävastoin alku hankalaa. Haisteli makuuta, mutta ei meinannut lähteä etenemään jälkeä millään. Istua tapittaa vaan Villeä ja ihmettelee. Kun Hilda sitten vihdoin älysi lähteä jäljestämään, niin jälki (n. 80 m) mentiin vauhdilla kaadolle saakka. Kaato haisteltiin tarkkaan ja koiraa kiiteltiin kovasti hyvästä suorituksesta alkukankeutta lukuunottamatta.