Palmusunnuntaina hetken mielihalusta lähdimme koirien kanssa aamupäivällä patikkaretkelle Liesjärven kansallispuistoon repussa termarillinen kaffetta.

Paikkapaikoin lumet olivat jo todella hyvin sulaneet metsästä ja sinivuokkojen vihreät lehdet pistivät esiin lumettomilla alueilla. Muutama lämmin aurinkopäivä, niin kukat ovat valmiita pilkistämään esiin. Muita kevään merkkejä olivat sulassa uiskenteleva telkkäpariskunta sekä joutsen pariskunta, joka jään päällä odotteli kärsimättömänä jäiden lähtöä. Jäällä oli yllättävän paljon pilkkijöitä, vaikka jää näyttikin hieman epäturvalliselta isoine suline avantoineen. Mutta niinhän sitä tavataan sanoa, että 5 cm jäätä kantaa tavallisen ihmisen ja 2 cm jäätä kantaa pilkkijän.

Innostuimme patikoimaan Hyypiönkalliolle asti. En muistakaan koskaan siellä käyneeni, vaikka kansallispuistossa onkin tullut useasti vierailtua. -70 luvulla Kyynäränharjulla sai vielä telttailla ja muistankin siellä taariaisena olleeni perheen kanssa kalassa ja telttailemassa. Eräänkin kerran teltta oli pystytetty sujuvasti muurahaisten polun päälle...

Patikkareissussamme vierähti mukavasti reilu neljä tuntia. Kannatti kuitenkin kiivetä kalliolle, sieltä oli hienot maisemat järven selälle. Katselimme kartasta Liesjärven muita reittejä, lähinnä Hämeen ilvesreittiä, jonka varrella on mm. tulentekopaikkoja/laavuja, ja yritämmekin kesämmällä ehtiä uudemman kerran retkeilemään repussa kaffen lisäksi makkaraa patikointia ryydittämään.


Kapealla kyynäränharjulla, vettä (jäätä) molemmin puolin.


Hyypiönkalliolla.

P.S Hyvää nimipäivää Villelle sekä Vili-kummipojalle! =)